syyskuuta 30, 2018

AW 2018 Cowboy bootsit - uhka vai mahdollisuus?


Syksyn ja tulevan talven AW 2018/19 yksi kuumimmista kenkätrendeistä on cowboy bootsit. Jo kesällä trendikkäimmät olivat vetäneet cowboy saappaat hulmuavan kukkamekon tai farkkushortsien kanssa jalkaansa. Ruskettuneissa kesäjaloissa vilahteli myös äärimmäisen muodikkaan värisiä valkoisia "karjapaimensaappaita". Taisin Suvilahden Flow-festareilla nähdä useita cowboy bootseja illan aikana. Olen itse omistanut elämäni aikana useamman parin cowboy saappaita - eri väreissä ja erilaisilla koristella - ja jostain syystä suhtaudun tähän saapasmuodin uuteen tulemiseen nyt vähän skeptisesti. Ovatko cowboy bootsit siis uhka vai mahdollisuus minulle?


Fendi

Nimensä mukaisesti cowboy bootsit valmistettiin alunperin siis karjapaimenille Amerikan Villissä Lännessä. Karjapaimenet ratsastivat hevosilla ajaen karjaa ja kasvattaen sitä. Heidän asustukseensa kuuluivat stetson-hattu suojaamaan kuumuudelta ja auringonpaisteelta, aluspuku villavaatteiden alla sekä kylmää että kuumaa vastaan, liina kaulassa ja cowboy saappaat. Myöhemmin käytettiin myös farkkuja ja chapseja niiden päällä. Karjapaimenen asu tykötarpeineen oli suunniteltu sellaiseksi, että se toimi juuri tässä ammatissa äärimmäisen hyvin ja sopi preerialla ratsastamiseen. 

House of Holland

YSL

Cowboy saappaissa oli alunperin korkeat varret, korot sekä myös kannukset helpottamaan ratsastamista sekä hevosen hallintaa. Muistan elävästi, että minulla oli joskus sellaiset cowboy bootsit, joiden kannukset kilisivät kävellessä. Niillä saappailla ei todellakaan olisi autoa ajettu mutta enhän minä ollut edes ajanut ajokorttia vielä silloin. Tuntui hassulta kun kävellessä kilkatti ja kalkatti joka kerta kun saappaan korko osuin maahan. 

Muistan nuoruudestani myös sen, että cowboy saappaiden piti istua jalkaan kuin hansikkaiden käteen. Saappaat piti myös pystyä vetämään jalkaan jollain ilveellä ja usein apuna oli pakko käyttää muovipussia. Saappaissahan ei ollut vetoketjua! Muovipussi leikattiin auki ja jalka laitettiin sen avulla saappaaseen. Sitten tämä muovipussi toki kiskaistiin pois sieltä saappaasta. Bootsin jalkaan laittamista hankaloitti myös se, että saappaiden nahka oli minusta äärimmäisen paksua ja joustamatonta. Totta kai myös kestävää eli näitä bootseja ei saanut millään rikki. 


Calvin Klein

Monki

Cowboy-saappaiden "kulta-aika" oli 1980-luvun loppupuoli ja seuraavakin vuosikymmen vielä. Perinteiset miesten bootsit toimivat esikuvina kun meille naisillekin valmistettiin omia cowboy saappaita. Muistan, että Pitäjänmäellä sijaitsi Boot Factory niminen liike, jotka teki itse cowboy bootseja ja myös ihan mittatilaustyönäkin. Omat saappaani ostin aina kaupasta. Karjapaimen saappaisiin kuului myös erilaiset reikäkoristeet ja soljet. Ja jossain vaiheessa minusta cowboy bootsin yläosien piti olla varren yläosasta pyöristetyt. 

Miu Miu

Toga Pulla

Ehkä oma skeptisyyteni cowboy bootseihin juontaa juurensa juuri siitä, että miellän niiden kuulumisen tiettyyn aikakauteen muodissa. Toisaalta nyt on trendikästä 80-90 -lukujen muoti joten miksi sitten ei myös cowboy bootsit olisi muodikkaat. Syksyn muodissahan on myös takaumana historiasta ruutuja ja jopa cowboy saappaissakin kuten noissa Fendin bootseissa.

Kaikilla isoilla designtaloilla on omat cowboy bootsit mallistossaan. Miu Miu saappaissa on väriä ja myös korkea ohut korko. Calvin Kleinin bootsit ovat syksyn trendivärissä viininpunaisessa ja niissä on myös solkia. YSL on painattanut oman logonsa osaksi cowboy bootsiensa koristelua. House of Hollandin bootsit ovat todella mielikuvituksellisia riemunkirjavissa väreissään. Guccin bootseissa on puolestaan aplikoituja kukkia ja korkea korko. 

House of Holland - Calvin Klein - Gucci 

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että jalassani ei tulla näkemään cowboy bootseja. Ehkä vedän jalkaani mieluummin bikers-tyyppiset saappaat kuten viime talvenakin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jossain vaiheessa mieleni tulee muuttumaan ja olen taas cowboy boots-nainen :)

Ovatko cowboy bootsit teistä uhka vai mahdollisuus?

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.








syyskuuta 26, 2018

1000. blogipostaus ja neliapiloita


Tänään voisi kai hyvällä syyllä vähän juhlistaa tätä keskiviikko päivää! Ehkä ottaa vaikka lasillisen kuohuvaa iltasella ja skoolata itselleen :) Marjon matkassa -blogissa nimittäin ilmestyy juuri nyt 1000.blogipostaus. OMG! Olenko minä todella kirjoittanut ja valokuvannut juttuja tuhanteen kirjoitukseen? Kun katselen sitä valokuvien valtaisaa määrää, joka on kertynyt tässä vuosien varrella voisi ajatella, että postauksia olisi syntynyt paljon enemmänkin. Mutta onhan tämäkin jo ihan upea saavutus kun ajattelee, että bloggauksen lisäksi käyn myös päivätöissä.


On kuljettu pitkä matka siitä kun ensimmäinen postaukseni näki päivänvalon 25.joulukuuta 2012. Olen tarkoituksella säilyttänyt tuon bloggaukseni juuri siinä ulkoasussa millaisena se alunperin julkaistiin. Bloggerin asettelu ei ehkä ole ollut vielä tuolloin ihan hallinnassa :) Kurkkasin juuri, että kirjoittaessani Minna Parikka putiikkivierailusta ja "pupukengistä" 3.postauksessa olin jo "ruodussa".

Haluan esittää suuren kiitoksen Lumo lifestyle -blogin Tuulille siitä kärsivällisyydestä ja avusta mitä olen saanut blogiongelmiani kanssa. Ilman hänen tietotaitoaan en olisi saanut vaihdettua blogin ulkoasua 2016 elokuussa. Myös muiden bloggaajakollegojen sparraus matkan varrella on ollut sydäntä lämmittävää ja tarpeellista. Bloggaaja tarvitsee myös tukiverkoston ympärilleen. Kiitos!


Blogini bannerista on esitetty joskus kysymyksiä "Mistä sait tuohon idean?" ja "Miten banneri on syntynyt?" Kun päätin aloittaa bloggaamisen olin kerännyt tietokoneen desktopille muutamia ideakuvia eri aihealueilta. Kuvia siis sellaisista teemoista, joista minulla olisi kirjoitettavaa ja ajatuksia jaettavaksi. Kuvia oli jonkin verran mutta karsittuani niitä jäljelle jäivät nuo kuusi valokuvaa, joista banneri sitten syntyi kollaasina. Kuvat eivät ole siis minun omiani vaan ne on lainattu netistä. Pidän itse bannerini värimaailmasta ja siitä harmoniasta, joka kuvien välillä on.


Blogin nimi ei siis pelkästään liity matkailuun vaan sen tarkoitus on kuvastaa, että tässä blogissa "kuljetaan minun matkassani/mukanani". Myös banneriin valikoituneet kuvat tukevat mielestäni tätä "matkaa". Miettiessäni aikoinaan nimeä ja aihealuetta mistä kirjoittaa halusin pitää ovet mahdollisimman auki. Valitsin juuri siksi lifestyle -kategorian koska se ei rajaisi liikaa mistä blogata. Joku voi kokea blogini olevan sillisalaattia mutta se kertoo minun elämästäni, kiinnostukseni aihealueista, asioista, paikoista jne. Ja ehkä minun elämäni on juuri "tällaista sekametelisoppaa". Toisaalta blogista nousevat kyllä aihe alueittain selkeästi esille: arkkitehtuuri, matkailu, muoti, museot, ruoka, sisustus, taide ja tapahtumat. 

Olen pyrkinyt kehittämään itseäni sekä bloggaajana että myös valokuvaajana. Bloggauksen alkutaipaleella kuvasin Lumia 1020 kännykällä ja siinä rinnalla Canon Ixus -digikameralla. Seuraavaksi ostin itselleni Tuulin vanhan Sony NEX C-3 minijärkkärin muistaakseni vuoden 2015 alussa. Tällä kameralla pärjäsin hyvin kuluvaan kesään saakka kunnes kesäkuussa pyllähdin kamerani kanssa katuun kuvatessani Kallio kukkii -sambakulkuetta. Objektiivi hajosi tässä rytäkässä joten ostin uuden. Lopulta myös kamera oli tullut tiensä päähän kun sen suljin ei enää avautunut. Tällä hetkellä kuvaan hankkimallani Sony a6300 järkkärillä sekä Huawei kännykälläni.


Minulta on joskus kysytty mitkä viisi blogipostausta ovat olleet merkityksellisiä minulle? Kaikki mistä olen kirjoittanut on minulle merkityksellistä eli en tee "täytepostauksia" saadakseni tänne vain materiaalia. Jos niitä omia suosikkeja pitäisi nostaa esille niin tässä oma TOP5 listani.


Matka Seilin saarella oli odotettu ja siitä oli haaveiltu pitkään. Vierailu meni todella ihon alle ja ihmiskohtalot saarella mietityttävät edelleen. Kaunis luonto oli hyvä kontrasti paikalle.


Tämä blogipostaus oli vaikea kirjoittaa mutta samalla erittäin terapeuttinen kokemus. Traumaattista äkillistä kriisiä oli hyvä työstää ja pukea sanoiksi. Helppoa tämän kirjoittaminen ei ollut silti.


Työmatkalla tarjoutui mahdollisuus päästä Poliniin. Menin pelonsekaisin tuntein museoon miettien, että holokaustin näkeminen /kokeminen saattaisi olla minulle liikaa. Selvisin kierroksesta ja ymmärsin taas enemmän historiasta tämän vierailuni jälkeen. 

Ilonkyyneleitä ♥♥♥

Minnien sarveiskalvon haavauma silmässä vaati pitkällisen hoitokuurin, suojakypärän päässä pitämisen, lääkkeitä, salvoja, lukemattomia eläinlääkärikäyntejä ja hampaiden kiristelyä. Onneksi lopussa kaikki oli hyvin ja russelipusseli taas terveiden kirjoissa :)

Täyttä laukkaa laitumelle 

Pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan talven jälkeen laitumelle pääsevien hevosten riemua ja iloa. Erittäin mielenpainuva tapahtuma nähdä miten 1-3 vuotiaat orivarsat kirmaavat täyttä laukkaa vapauteen. Ja se ilakointi talven jälkeen :)

Moni muukin postaukseni olisi ansainnut päästä tälle listalle mutta vain viisi sain laittaa :)

Totta kai muistan myös lämmöllä vuotta 2016, jolloin blogi oli mukana NOMINATED The Blog Awards Finland 2016 - kategoriassa Yleisön suosikki/Musta hevonen. Vaikka voittoa ei tullut niin pelkkä ehdokkuus oli kunnia-asia!


Viime päivinä on sattunut bloggamisen ja lehdistöreissujen lisäksi kaksi ihmeellistä tapahtumaan. Olen molemmilla kerroilla päättänyt poimia neliapilan ruohikon apilaryppäästä. Kumarrun ja käteni osuu suoraan neliapilaan, jonka nappaan itselleni sitä sen kummemmin etsimättä.

Ensimmäinen neliapila tarttui käteeni viime torstaina Viron päiväreissulla Ellamaan entisen voimalaitoksen pihalla kun kuvasin itse rakennusta. Toisen neliapilan löysin tämän viikon maanantaina kun olin Minnie kanssa ulkoilulenkillä. Ja taas sama juttu!

Jotakin universumi nyt yrittää viestittää minulle. Itse mietin, että "Ei kahta ilman kolmatta!" joten nyt silmät ja aistit avoinna poimimaan se kolmas neliapila.



Tähän loppuun 1000.postauksen kirjoittamisen jälkeen haluan jakaa 
tämän Sir Anthony Hopkinsin aivan erinomaisen mietelauseen kanssanne.

syyskuuta 25, 2018

HUSH HUSH Designer rental studio - lainaa tyylisi!


Kun yli viisi vuotta sitten starttasin Marjon matkassa -lifestyle blogini kirjoitin tiivistelmään sen sisällöstä mm. seuraavan lauseen. "Ihanien asioiden ihailusta ilman, että niitä on aina välttämätöntä omistaa." En muista puhuttiinko tuolloin jo jakamistaloudesta kuten tällä hetkellä tehdään. Sen muistan, että olin elämässäni elänyt sellaisenkin vaiheen, jolloin minulle oli ollut äärimmäisen tärkeää omistaa vaikkapa Alessin 9093 viheltävä vesipannu tai Juicy Salif sitruspuserrin.

Olin vuosien vieriessä ja viisastuessani (hekonaurua tuolle "viisaudelle") huomannut ettei kotiini ehkä enää tarvittaisi uutta tavaraa yhtään lisää. Olisi paljon tärkeämpää hankkia elämyksiä kuin tavaroita täyttämään kodin nurkkia ja kaappeja. Em. ei tarkoita sitä etten edelleenkin voisi hankkia jotain esineitä ja asioita itselleni mutta olen huomattavasti harkitsevampi kuin joskus nuorempana.

Tänä päivänä jakamistalous (sharing economy) on meille arkipäivää. Voimme hyvin jakaa, lainata tai vuokrata tavaroita omistamisen sijaan. Tavaroita voidaan myös vaihtaa tai jopa lahjoittaa. Taxipalvelu Uber, asunnonvuokrauspalvelu Airbnb ja yhteiskäyttöautot ovat tuttuja juttuja. Kimppakyydit ovat suosittuja ja myös vaikkapa juhla-asun vuokraus vain yhdeksi illaksi on myös jakamistaloutta.

Kesän lopusta lähtien on design muodista kiinnostuneen ollut myös mahdollista lainata tyylikkäitä designvaatteita ja -käsilaukkuja! HUSH HUSH Designer rental studio vietti avajaisiaan 21.8. Perämiehenkadulla ja piipahdin itsekin siellä kurkkimassa mistä oikein on kyse. Jatkossa minun on siis mahdollista halutessani lainata maksua vastaan laadukas ja tyylikäs tuote täältä. Mikä parasta kun lainaan tuon himoitsemani ihanuuden minun ei tarvitse sijoittaa siihen omaisuuttani enkä sitoudu siihen kuin laina-ajaksi. Kuulostaa erittäin järkevältä!


HUSH HUSH Designer rental studion takana ovat Raili ja Reetta, jotka molemmat ovat vaatetusalan ammattilaisia. "Jos yksi tuote voi tuoda iloa useammalle käyttäjälle, sen sijaan, että jokainen ostaisi sen omakseen - on mielestämme suunta oikea. Uskomme, että maailmassa on paljon vaatteita ja asusteita, joilla voisi olla pidempi kiertokulku, kuin mitä se saisi vain yhdessä vaatekaapissa." Hienosti kiteytetty ja mielestäni aivan totta!

Riikka Couture, kultainen pitsinen juhlamekko, laina 200€ / viikko - ovh 2000€

HUSH HUSH Designer rental studio tarjoaa siis alustan, jossa omistajat ja lainaajat kohtaavat toisensa. Design vaatteen omistajan vaatekaapissa seisoo ehkä "turhanpanttina" asu, joka voisi tuoda iloa juhliin valmistautuvalle lainaajalle. Joten HUSH HUSH mahdollistaa sen, että nämä kaksi tahoa kohtaavat toisensa. Yksinkertaista ja molemmat osapuolet hyötyvät!


Lainaaja voi rauhassa selata tuotteita netin kautta ja sen jälkeen mennä katsomaan niitä Perämiehenkadun studiolle. Kun iloinen perhetapahtuma, häät, valmistujaiset tai joku muu happening on ohi tuote palautetaan sovitun määräajan kuluessa takaisin HUSH HUSHiin. Vaatteen tai asusteen lainaamista voisi minusta myös verrata siihen, että juhliin mennessämme hankimme juuri sitä tilaisuutta varten kampauksen ja meikin. Jos juhlia on paljon tulee myös edullisemmaksi vuokrata kuin ostaa joka kerta itselleen vaikkapa uusi iltapuku.

Kuparinen vintage paljettimekko, laina 100€  
Gucci Marmont Animal Studs-käsilaukku, laina 150€/viikko - ovh 1500€

Tuotteen lainaamisen voi tehdä siis verkon kautta luomalla itselleen sinne tilin tai menemällä suoraan studiolle. Lainatun tuotteen minimiaika on yksi viikko ja maksimi neljä viikkoa. Kerralla voit lainata kolme tuotetta. HUSH HUSH huolehtii palautetun vaatteen huollosta otsonikaapilla, joka poistaa bakteerit ja hajut käytön jälkeen. Jos tuotteeseen tulee lainauksen aikana pesulaa vaativia tahroja, on lainaaja velvoitettu kustamaan pesulamaksun (n.30€). Tarkemmat lainausehdot löydät täältä. 

Christian Dior, Lady Dior Cherry Red, laina 135€/viikko - ovh 2700€ 

Chanel, Rosa Trendy CC bag, laina 237€/viikko - ovh 4730€

Valentino, musta cape-mekko, laina 280€/viikko - ovh 4000€

Riikka Couture, lila pitsinen juhlamekko, laina 200€/viikko - ovh 2000€

Chanel, Beige Flap Bag hopeisillä yksityiskohdilla, laina 215€/viikko - ovh 4300€
Louis Vuitton, Punainen Bellevue PM, laina 90€/viikko - ovh 900€

Jukka Rintala, silkkinen värikäs takki, laina 100€ / viikko - ovh 1000€

Versace, cocktail mekko soljilla, laina 100€/viikko - ovh 1000€

Mitä mieltä sinä olet jakamistaloudesta? 
Tai onko jakamistalous sinulle ehkä jo tuttu juttu?
Voisitko ajatella vuokraavasi juhlamekon ja käsilaukun?


syyskuuta 23, 2018

Rummu Karjäär - mystinen louhos ja uponnut vankila Harjumaalla

 Yhteistyössä Visit Harju/Visit Tallinn ja Tallink Silja 

Seison puisella isolla ponttoonilautalla tekojärvellä. Lautta lipuu hitaasti eteenpäin takana puksuttavan perämoottorin voimalla. Ympärillä aukeaa kirkasvetinen kaunis järvimaisema. Ilmassa leijuu maagisen hiljaisuuden tuntua. Aurinkokin paistaa lähes pilvettömältä taivaalta vaikka on jo syyskuun loppu. Yhtään lintuakaan ei näy lentämässä sinitaivaalla. Matkaamme kohden mystistä isoa tuhkakivimäkeä, joka siintääkin jo horisontissa.

Tekisi mieli nipistää itseään käsivarresta jos tämä onkin vain unta. Mieleen tulvahtaa elokuvakohtauksia Mad Max ja Blade Runner leffoista. Mihin minä oikein olen matkalla... Ja miksi veden alta puskee siellä täällä esille puiden runkoja... Kirkkaasta vedestä erottaa myös rakennuksia... Aivan kohta ollaankin jo perillä paikassa Rummu Karjäär!


Vietin viime torstaina taas  yhden "kesälomapäivän" ja lähdin mukaan pressimatkalle Viron Harjumaalle. Harjumaa eli Harjun maakunta on pohjoisin Viron maakunnista ja sen pääkaupunki on Tallinna. Harjumaa on Viron runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta. Yli 45% virolaisista asuukin Harjumaalla. Kävimme päivän aikana myös Turbassa hieman etelämpänä mutta siihen palataan myöhemmin.


Lähdimme ajamaan Tallinnasta Haapsaluun päin pikkubussilla. Matka kesti noin 45 minuuttia ja lähestyessämme kohdetta tie tuntui kapenevan kapenemistaan. Saavuimme perille Paekaldan Lomakeskukseen ja kävelimme suoraan tekojärven rannalle. Matkaohjelmassamme kerrottiin, että jatkaisimme retkeämme veneellä Rummun louhokseen. Laskeuduin siihen "laiturille" muiden mukana miettien, että koskahan meidän veneemme mahtaisi tulla...


Kunnes havaitsin, että tämä "ponttoonilaituri" olisikin meidän "veneemme", jolla huristelisimme tekojärveä varsinaiseen kohteeseen Rummun louhokseen. Kurkkasin myöhemmin lomakeskuksen nettisivuilta, että seilauslauttamme oli kooltaan 5x12m. Niin vain taitava kuljettajamme sai sen irtautumaan rannasta ja Mercuryn voimalla mentiin. Lautalla oli jopa pirtinpöytä penkkeineen joten siinä sitten matkan aikana juotiin kaffetta ja nautittiin pientä huikopalaa. Täytyy sanoa, että "eksoottinen" venematka ja taisi olla ensimmäinen kerta kun matkasin lautalla.


Miksi me sitten seilasimme tekojärvellä ja mikä ihme on Rummu Karjäär? Kaikki on saanut alkunsa vuoden 1938 alussa kun tälle alueelle perustettiin Murrun vankila. Lähellä sijaitseva kalkkikivilouhos Rummu Karjäär tarvitsi kipeästi työvoimaa, jota saatiinkin jatkossa Murrun vangeista. Viro on kuuluisa kalkkikivestään ja vuonna 1992 kalkkikivi julistettiinkin Viron kansalliskiveksi. Kalkkikivi muodostaa mahtavia rantatörmäitä Viron pohjoisrannikolle sekä maan länsiosiin. Juuri täältä Vasalemman kunnasta on louhittu vuosikausia kalkkikiveä eli Vasalemman marmoria.


Kuva Wikiwand: Vangid Vasalemmas marmorit murdmas, 1938



Lähestyessämme Rummun louhosta oikealla puolella tekojärveä alkoi silmä hahmottamaan sekä vankilamuuria sekä piikkilanka-aitoja. Noista korkeista tähystystorneista on valvottu etteivät vangit ole paenneet vankilasta. Murrun vankilan viereen rakennettiin neuvostovallan aikana uusi Rummun vankila, jota nyt katselimme lautaltamme. Tuolla kiven sisällä olivat kaidalta tieltä poikkenneet henkilöt viettäneet vuosia ehkä vuosikymmeniäkin lukien tiilenpäitä.

Tunnen jotain kummallista vetoa hylättyihin rakennuksiin ja sellaisiin "ehkä vähän kiellettyihinkin kohteisiin". Ehdin vierailla Tallinnan Patarein vankilassakin kahdesti ennen sen sulkeutumista 2016 lokakuussa. Tästä pääsee kurkistamaan reissuuni Patarein viimeisen vankilanjohtajan Nikolai Kaskin opastuksella vankilassa. Toisella kerralla olin Patereissa ominpäin ja silloin pääsin näkemään myös sairaalaosaston. Myös Kakolan vankilaan ehdin ennen sen sulkeutumista vuosi sitten.

Tällä Rummu Karjäär reissulla ei aikaa valitettavasti riittänyt kurkistaa miltä tässä hylästyssä Rummu vankilassa olisi näyttänyt. Toisaalta vankila-aluekin on suljettu ja sinne pääsy myös estetty. Ainahan sitä voi kuitenkin päästä luikahtamaan jostain aidanrakosesta sisälle...en silti kehota ketään tekemään näin...



Mutta entäs tämä tekojärvi sitten - miten se on syntynyt? Kun Neuvostoliitto romahti 1991 ja Viro itsenäistyi myös Murrun vankila suljettiin samalla. Kiven tuotannolle ei ollut enää kysyntää samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Viron tasavallan lainmuutosten myötä vankien työ sekä koko työjärjestely muuttuivat totaalisesti ja pohjavettä aiemmin pumpanneet pumput seisahtuivat.

Vesi alkoi nousta jopa 30cm päivässä haudaten vähitellen alleen koko avolouhoksen ja Murrun vankilan. Syntyi upea kirkasvetinen tekojärvi, jonka pohjalla ovat entiset vankilarakennukset, louhos ja jopa louhoksen työkalujakin. Tekojärven pohja muuttui "historialliseksi museoksi" kertomaan entisestä ajasta. Myös Rummun vankila suljettiin vuonna 2012.




On jotenkin ihan käsittämätöntä miten trooppisen kirkasta ja upean turkoosinsinistä tuo tekojärven vesi onkaan! Ollaan kuitenkin Pohjois-Euroopassa, jossa veden ei olettaisi olevan tämän väristä. Ei ihme, että virolaiset kutsuvat tätä "vaaleansiniseksi laguuniksi". Laguuni tunnelmaa lisää vielä hieno hiekkaranta, joka tekee paikasta todella kuvauksellisen. Tältä reissulta tulikin napsittua valokuvia luvattoman paljon. Paikan ainutlaatuisuus vei ihan mukanaan...




Rummu Karjäär on sukeltajien suosiossa enkä yhtään ihmettele miksi. Lautta, jolla me matkasimme oli juuri sukelluslautta, josta voi sukellusoppaan kanssa pulahtaa tutkimaan mitä mielenkiintoista tuolta tekojärven uumenista oikein löytyy. Raunioiden lisäksi järvessä on kuulemma myös kaloja joten täällä voi nähdä ahvenen tai hauen lipuvan ohitseen veden alla. En ole koskaan elämässäni sukeltanut enkä tiedä edes pystyisinkö siihen. Kurkin netistä sukellusvideoita tuolta tekojärven syvyyksistä ja äärimmäisen mystisiä maisemia siellä näyttää olevan.



Rummun Karjäärin rakennukset ovat osittain sortuneet ja niitä oli purkamassa myös kaivinkone rantaviivan lähettyvillä. Värikkäät graffitit peittivät jäljellä olevien talojen seiniä. Varmasti täällä on sortumisvaara enkä itse lähtisi seikkailemaan näihin vaarallisuuden takia. Rakennuksiin voi kurkistaa toki aukkojen kautta ja nähdä samalla myös mereenkin sortuneen lattiarakenteen läpi.

Youtubessa näkyy videoita, joista nuoret hyppivät alas laguuniin näistä taloista mutta se eí missään tapauksessa ole suositeltavaa. Tekojärven pinnan alla on vanhojen rakennusten jäänteitä, betoninkappaleita, metallirautoja, puurunkoja jne. Näyttää siistiltä videoissa mutta muuten ihan "pöllönpuuhaa".

Rummun Karjäär on erittäin kuvauksellinen paikka. Uuden suomalaisen Karppi -sarjan (pääosassa Pihla Viitala) yhdessä jaksossa oltiin juuri Rummussa. Myös norjalaisen tuottaja Alan Walkerin Faded musiikkivideo on osittain kuvattu juuri täällä. Täällä on ilmeisesti järjestetty myös Into The Valley musiikkifestarit 2017.



Rummun erikoisuus on myös tuhkamäki, joka kohoaa 70m korkeuteen laguunin toisella laidalla. Mäki on syntynyt louhimisen tuloksena ja se koostuu lähinnä kalkkikivijäänteistä. Sen huipulta avautuu huikeat näkymät koko louhosjärven ylle ja sitä ympäröivään luontoon. Myös entisen Rummun vankila-alueen näkee täältä hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin kivunnut mäelle mutta nyt tyydyin vain katselemaan sitä maan tasalta.









Rummu Karjäär on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Se on jännä yhdistelmä Viron historiaa, rouheaa vankilamiljöötä, tuskaturismia piikkilankojen varjossa, luonnonkauneutta, huikeita näköaloja, graffiteja, villiä luontoa ja pakko myöntää tässä on mukana myös ripaus "urban exploring -henkeä". Itseäni tällainen kiinnostaa ja paikka myös osoittaa sen, että Virosta löytyy hyvinkin läheltä Tallinnaan "uutta ja ihmeellistä katsottavaa".


Kuva: Paekalda puhkekeskuses


Miten tänne Rummu Karjääriin sitten pääsee? Varmasti omalla autolla ja jollakin bussivuorollakin Tallinnasta mutta varmasti paras tapa on ottaa yhteyttä Paekaldan Lomakeskukseen saadakseen lisätietoa. Lomakeskus tarjoaa sukelluksen lisäksi myös snorklausta, kanootin vuokrausta, kanoottiretkiä, veneen ja lautan vuokraustakin. Järvelle pääsee myös kalastamaan kesällä ja pilkkimään talvella. Myös retkiluistelua täällä harrastetaan talvisaikaan.




Paekaldan lomakeskuksessa voi myös halutessaan yöpyä. Majoitus voi tapahtua Järven Talossa, Metsästäjän Talossa tai Kalastajain Taloissa, jotka näyttivät hyvin idyllisiltä ulkopäin. Sisälle emme voineet kurkistaa mutta netistä löytyy hyviä kuvia. Lisäksi alueella on jänniä "junavaunuja muistuttavia mökkejä pyörien päällä". Lisäksi löysin netistä, että lomakeskuksessa olisi nyt loppukesästä otettu käyttöön tuollaiset erikoiset ponttooneilla kelluvat tynnyrimökit. Aika romanttisen näköisiä mökkejä!

Kuva: Paekalda puhkekeskuses


Jos olet etsimässä Virosta uusia elämyksiä läheltä Tallinnaa vaikka parin päivän matkalla niin Rummu Karjäär on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Minä kävin kuvailemassa vielä ennen poistlähtöämme näitä ihania hevosia ja riehakkaita lampaita läheisellä niityllä. Kyllä Viron maaseutu on myös kaunis ja pittoreski!

♥ Kiitos Harjumaa tästä elämyspäivästä 



Template designed by Rainy Day