Ihana Hannan huusholli ja pikapyrähdys Paimiossa

 

Varmasti moni meistä Facebookin käyttäjistä on mukana erilaisissa Face-ryhmissä. Itse olen viime aikoina ollut kaikkein aktiivisin sivustolla Jackrusellinterrierit, joissa jäseniä on tällä hetkellä 12751. Tuolla sivulla me russeliharrastajat jaamme valokuvien lisäksi erilaisia vinkkejä, teemme kysymyksiä kun joku askarruttaa lemmikin hyvinvoinnissa, onnittelemme uusista pennuista tai suremme yhdessä poisnukkuneita karvakavereita. Todellinen hyvänmielen ryhmä, josta saa paljon vertaistukea russeleihin hurahtaneilta. 

Toinen Facebook ryhmä, jossa vierailen päivittäin on Sisustetaan vanhoja taloja. Minähän edelleenkin haaveilen jossain vaiheessa asuvani vanhassa talossa. Loviisan Wanhat Talot ovat vieneet sydämeni jo vuosia sitten. Nyt viimeisen reilun vuoden aikana en koronan takia ole päässyt kurkistamaan yhteenkään tuttuun loviisalaiseen taloon sisälle kun talotapahtumat ovat siirtyneet tulevaisuuteen. Onneksi tästä taloryhmästä on saanut silmänruokaa ja pystynyt fiilistelemään edes vähän lievittääkseen tuota "vanhan talon kaipuuta". Rakastan katsella kauniita kuvia erilaisista vanhoista taloista, jotka edustavat hyvinkin laajaa arkkitehtuurin kirjoa ja myös monenlaisia sisustustyylejä. Tässäkin ryhmässä on jäseniä peräti 13673.

Kuva Hannan Huusholli / Sisustetaan vanhoja taloja Facebook-ryhmä 

Ennen pääsiäistä seikkailin tuolla vanhojen talojen Facebook-sivulla ehkä siksi, että ystäväni Minna oli jakanut siellä jotain heidän ihanasta talostaan tai jännästä Suomen pienimmästä kauppamuseosta. Tai ehkä loviisalainen hurmaavan kekseliäs Nina oli esitellyt omaa Suomen 3.kauneinta kotiaan eli suloista Lilla Ljuvaa, jossa olen käynyt LWT-tapahtuman yhteydessä jo vuosia. Joka tapauksessa jotenkin olin sivulle päätynyt ja selailin nyt sieltä kuvia ahmien niitä silmilläni. Ihania tapetteja, vanhoja kunnostettuja huonekaluja, sisustusideoita pääsiäiseen, kekseliäitä ratkaisuja ja ylipäätänsä kaikkea kaunista vilisi kuvavirrassa. Sitten yksi kuva pysäytti minut kukkaruukkujen takia.

Ihan superihania ruukkuja, mietin mielessäni kirjoittaessani kommenttia kuvaan "Ihanat ruukut 😍 Mistä olet löytänyt nämä kaunokaiset?" Eipä mennyt kuin muutama minuuttia kun Hanna vastasi minulle "Omasta puodistani😊" Seuraavaksi siirryimme viestittelemään yksityisviestien puolelle ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisen lomapäivän kunniaksi lähdin viime tiistaina autoilemaan kohden Paimiota. Paimiohan on minulle tuttu paikka muutaman vuoden takaa kun kävin siellä aivan huikealla Alvar Aalto / Paimion parantola kierroksella. Nyt on kuulunut muuten ilouutisia eli Paimion parantolasta kaavaillaan matkailukohdetta kuten YLE uutisoi nyt helmikuussa. 

Mietin pitkään onko minun tarpeellista/asiallista lähteä Uudenmaan ulkopuolelle toiseen maakuntaa Varsinais-Suomeen katsomaan kukkaruukkuja. Koska koronaan liittyvät liikkumisrajoitukset eivät olleet tulleet voimaan en katsonut, että olisin rikkonut niitä vastaan. Olin selvittänyt Hannalta jo etukäteen, että hänen puodissaan käytetään aina maskia ja pintoja pyyhitään jatkuvasti. Olin myös päättänyt, että vietän aikaa puodissa maksimissaan vartin. 

Olen edellisen kerran käynyt sisustusliikkeessä viime kesänä kun kesälomalla vierailin Ranskalaisessa kyläkaupassa Vääksyssä. Siitä ei syntynyt postausta silloin blogiin mutta parin vuoden takaisesta reissusta voit kurkistaa miltä silloin näytti. Muuten minun kauppareissuni viimeisen vuoden aikana ovat suuntautuneet ruokakauppoihin ennen sulkemisaikoja iltasella. Totta kai Hanna olisi voinut myös lähettää ruukut minulle pelkän kuvankin perusteella. Tosin rahdit olisivat varmasti maksaneet yhtä paljon kuin itse ruukut. Päätin siis lähteä hakemaan ruukkuja itse Paimiosta.  

Hannan Huusholli sijaitsee Paimion keskustassa osoitteessa Vistantie 15. Valkoinen 1928 rakennettu kaksikerroksinen puutalo muistuttaa vähän Helsingin Puu-Käpylän vanhoja puutaloja. Ainoa erotuksena se, että ensimmäinen kerros Paimiossa on nyt liiketilana. Muutos liiketilaksi on voitu vaikka tehdä  siihen jälkikäteen mutta joka tapauksessa hurmaava pikkukaupungin talo ja juuri oikea paikka puodille, jonka nimi on hauskasti Hannan Huusholli. 

Hanna kertoi, että hän otti elämässään ihan uuden suunnan reilu kymmenen vuotta sitten aloittaen opiskelut sisustusalan artesaaniksi Loimaan aikuisopistossa. Kolmen lapsen äiti kaipasi uusia haasteita ja valmistuttuaan 2011 artesaaniksi perustettiin myös Hannan Huusholli. Hanna suunnittelee ja ompelee sisustustekstiileitä kuten esim. verhoja ym. asiakkailleen liiketilan takahuoneessa, jonne sain myös kurkistaa. Hannan Huusholli tarjoaa kokonaispalveluna myös kiskojen, tankojen ja verhojen asentamispalvelunkin jos asiakas näin haluaa. Kätevää ottaa kaikki yhdestä paikasta! 

Alkuvuosina Hannan Huushollissa oli lähinnä myynnissä Hannan omaa tuotantoa eli tyynynpäällisiä ja muitakin kodintekstiileitä mutta nykyään ne on korvattu ostettavilla tuotteilla. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen, kertoi Hanna. Hannan Huusholliin tuotteet valitaan intuitiolla. Jos Hanna itse pitää tuotteesta hän myös ottaa sen myyntiin puotiinsa. "Totta kai pitää olla ajan hermolla ja kuulostella mikä on tämän hetken juttu" jatkoi Hanna pohdiskelua. Minä pidän tällaisista tavasta valita tuotteet omaan liikkeeseen myyntiin. Olen aina miettinyt, että jos minulla olisi joku liike valitsisin tuotteet myös pitkälle intuitiolla, johon muutenkin luotan elämänvalinnoissani melkoisesti. "Jos joku asia tuntuu oikealta pitää se myös toteuttaa uskoen siihen" on ollut oma mottoni jo vuosia. 

Hannan Huusholli lähettää kyllä asiakkaille myös postitse tuotteita mutta varsinaista nettikauppaa heillä ei ole. Viime vuosina liiketoimintaan on tullut mukaan myös huonekaluverhoilu, joka sekin työllistää melkoisesti. Keskellä puotia oli muuten hurmaava 50-luvun nojatuoli uudelleen verhoiltuna. Melkoinen namu! Itse puoti oli myös todella sympaattinen ja siellä melkein kuuli kuinka vanhat puulattiat narisivat kävellessä. Alakerrassa on nykyään seitsemän liikekiinteistöä ja yläkerrassa asutaan. Juuri oikeanlainen miljöö käsityöläisen työpaikaksi. 

No, entäs ne minun bongaamat ruukut sitten. Ruukut ovat ruotsalaisen Miljögårdenin tuotantoa. Miljögårdenin sisustus- ja puutarhatuotteissa korostuu ranskalainen maalaisromanttisuus eli niissä on sekä ajan patinaa että myös viehättävyyttä. Nämä Adam-ruukut ovat sementtiä ja niissä on rouheasta materiaalista huolimatta myös melkoista herkkyyttä mukana. Jos katsoo tuon "kiharapilven" alla suutaan suipistavan pojan huulia ne näyttävät todella aidoilta. Pojan silmät ovat piilossa hiuskiehkuroiden alla vai ovatko sittenkin lehtiä mutta ihan kun hän puhaltaisi tai viheltäisi suun muodosta päätelleen. Ostin sekä isomman Adam ruukun että korkeamman, hieman ylävartalolla varustetun Adamin. Esittelen ne sitten kun parveke on laitettu kesäkuntoon. 

Hanna ehti siinä pakatessaan minun ruukkuja kertoa, että yrittäjänä hän ajattelee joka aamu "Annan hyvän tulla ja otan sen vastaan kiitollisena." Kauniisti ajateltu ja tässäkin löydän paljon yhtymäkohtia myös omaan ajattelutapaani. "Ympärillämme on koronasta huolimatta paljon hyvää ihan joka ikinen päivä kunhan vain huomaamme ne pienet monesti itsestään selvät jutut " on taas minun oma tapani ajatella ja elää. On myös huomattavasti helpompi elää kun ei yritä vaikuttaa kaikkeen vaan hyväksyy tai "antaa vain olla" tiettyjen asioiden. Kannattaa myös tarttua hetkiin ja vaikka matkustaa ruukkujen perässä Paimioon kunhan tekee sen turvallisesti. Liikkeeseen tuli toinen asiakas joten oli minun aikani lähteä.

Sain myöhemmin Hannalta vielä sähköpostia, että hän itse asuu 1914 rakennetussa vanhassa talossa Paimiossa. Ei siis ihme, että Hanna on Sisustetaan vanhoja taloja -ryhmässä mukana. Hannan sanoja lainatakseni "Se on sellainen jatkuva remonttikohde." Kuulostaa mielenkiintoiselta ja näyttää varmaan ihanalta. Hanna ehti muuten jo liikkeessä kertoa, että hän on myös ollut joskus nuoruudessaan töissä vuoden päivät Paimion parantolassa ja asunut parantolan yhteydessä olevassa Kyykartanossa. Mielenkiintoista sekin. Tänne täytyy matkata uudelleen vaikka kesällä ja tarkistaa samalla Paimion vanha kirkko.

Kiitos Hanna kivasta juttutuokiosta ja aivan ihanista Adam-ruukuista ♥

Pääsiäisen kuulumisia

Toisen pääsiäispäivän ilta joten pääsiäinen alkaa vähitellen olla ohi kevään 2021 osalta. Toinen hyvin erilainen pääsiäisen aika, josta puuttui niitä tuttuja ja turvallisia traditioita. Ehkä jo ensi vuonna pääsen nauttimaan Matteus passiosta Johanneksenkirkossa ja ihastelemaan Talvipuutarhan värikästä  kukkamerta. Via Crucis Kaisaniemen puistosta johdattelee minut Säätytalon kautta kohden Senaatintorin loppuhuipennusta. Eniten toki odotan sitä, että voimme isommalla läheisten joukolla kerääntyä yhteisen pääsiäispöydän ääreen nauttimaan pääsiäisen herkuista pitkään ja hartaasti. Kuten tänään kirjoittelin Instagramin puolelle sekä jouluna että pääsiäisenä on minusta lupa herkutella kunhan palaa taas sitten ruotuun takaisin. Viimeiset Mignon munatkin ovat kadonneet jo meidän taloudesta. En tiedä kuka ne mahtoi syödä :D 

Aloitin kiirastorstaina myös vihdoinkin talvilomani, jonka siis yhdistin tähän pääsiäisen vapaapäiviin. Joululomasta onkin jo aikaa joten ihan kiva tehdä viikko jotain muuta etätöitä kotikonttorilla. Ruokaostosten hankkimisen tein jo hyvissä ajoin niin vältin turhat ruuhkat kaupoissa ja silti sain ihan kaiken mitä tarvitsinkin. Olin hankkinut parvekkeelle jo alkuviikosta Tete-a-Tete narsisseja, sinisiä helmililjoja ja isompia perunanarsisseja. Pajunkissoja en löytänyt joten ne jäivät nyt uupumaan parvekkeelta tänä vuonna. Sisälle en allergiani vuoksi niitä ole vuosiin enää tuonut. 

Olin niin iloinen kun monen vuoden tauon jälkeen löysin keltaisen hyasintin kotiin. Näin niitä somessa jo vuosi sitten keväällä mutta silloin niitä ei ollut niissä rajallisissa kaupoissa, joissa itse asioin nyt pandemia tilanteessa. Tänä vuonna Lidlin valikoimissa oli kolme keltaista hyasinttia purkissa, jotka kotona sitten jaoin erillisiin laseihin. Keltaisen hyasintin tuoksu on muuten ihan erilainen kuin jouluisten hyasinttien siis valkoisen, vaaleanpunaisen tai lilan. Nuuhkin niitä vielä tänään mutta sitten siirrän kukat parvekkeelle ruukkuun jatkamaan eloaan. Ostin myös kotiin vaaleanpunaisia tulppaaneja. 

Pääsiäiskoristeet meillä otettiin esille vasta keskiviikko iltana. Minusta tuntuu, että ilman kanaperhettä ei pääsiäinen enää tule meille. Fiskarsin antiikkimarkkinoilta vuosia sitten löydetyt vihreät kukko, kana ja viisi tipua kuuluvat olennaisesti pääsiäiseen. Tuon linnunpesän olen ikuisuus sitten ostanut Tiimarista. Olen monta kertaa miettinyt miten sääli on, että Tiimari meni konkurssiin ja lopetti. Sieltä löytyi askartelutarvikkeiden lisäksi paljon kivaa ostettavaa ja oli myös kiva paikka ihan vain katsella fiilistellen.

Pääsiäisen ateriaamme kuului uunissa haudutettuna kananrintafileitä. Olin tehnyt niille hyvin marinadin, jossa saivat sitten olla yön ylin ennen uuniin laittoa. Lohta, äyriäisiä, mätiä lisukkeineen, kananmunia, salaattia ja perunoita. Jälkiruoaksi nautittiin sekä rahkapiirakkaan että mämmiä vähän maun mukaan mitä kukin halusi syödä. Mämmiä olen syönyt jo monta viikkoa vaniljakastikkeen kera - omnomonom! Mukava ja nautinnollinen pääsiäinen 

Miten sinun pääsiäisesi sujui? Kuuluuko mämmi vai pasha omiin pääsiäisherkkuihisi? Vietitkö pääsiäisen kotona vai ehkä jo kesämökillä? Mukavaa uutta viikkoa kaikille!  

Pyhän Marian kirkko Gdanskissa on ehkä maailman suurin tiilikirkko

 

Pääsiäisajan ja lankalauantain kunniaksi päätin kirjoittaa tänään blogiin Pyhän Marian kirkosta. Elokuussa 2018 olin muutaman päivän työmatkalla Puolan Gdanskissa. Minulla on vuosia ollut tapana pistäytyä jossain kirkossa matkoillani. Helteisellä ilmalla vanhoissa kirkkorakennuksia on lähes aina ihanan viileä ilma kesälläkin. Kun pujahtaa vilkkaalta turistikadulta hetkeksi syrjään hälinältä ja kiireeltä saa myös olla hiljaisuudessa omien ajatustensa kanssa ihan rauhassa. Mieli ja sielu lepää samalla. Kirkkoarkkitehtuuri on äärimmäisen mielenkiintoista ja katsottavaa riittää paljon. Olin kurkistanut kartasta, että hotellimme läheisyydestä löytyisi Vanhankaupungin ytimestä Pyhän Marian kirkko eli Bazylika Mariacka, Marian Basilika.

Mariacka-katu, jonka varrella Pyhän Marian kirkko sijaitsee on yksi Gdanskin upeimmista kaduista. Kadun molemmin puolin näkyy toinen toistaan hienompia rakennuksia, joita on ihan pakko kurkistella niska kenossa. Kun lähtee kulkemaan jokirannasta Mariacka katua havaitsee kirkon tornit jo kaukaa. Pyhän Marian kirkko on yksi Gdanskin monista punatiilikirkoista ja ulkoapäin ehkä melko tavanomaiseltakin vaikuttava rakennus. Mutta kun yrittää ottaa siitä valokuvaa ymmärtää, että kirkko on todella suuri. On sanottu, että Pyhän Marian kirkko olisi Euroopan suurin tiilikirkko. Minun oli pakko lainata siitä yksi kelvollinen ulkokuva netistä koska itse en sitä kunnolla saanut kuvattua.

Kuva Wikipedia

Pyhän Marian kirkko torneineen kohoaa 80 metrin korkeuteen. Kirkon torniin on mahdollista kiivetä 400 askelmaa ylös katselemaan Gdanskin värikästä kaupunkia ylhäältä mutta itse jätin tuon liikuntatuokion väliin tällä kertaa. Vaikka kirkkosalissa oli viileä tuolla tornissa kavutessa olisi ihan varmasti ollut saunamaiset olosuhteet. Kirkon mittaussuhteista kertoo jotain myös se, että rakennus on 105,5 metriä pitkä ja sen sisällä olevat holvit kohoavat 30 metrin korkeuteen. Kirkosta löytyy 31 kappelia, 37 todella suurta ikkunaa ja yli 300 hautakiveä. 

Maksettuani kirkkoon pienen pääsymaksun minulle myös ystävällisesti kerrottiin, että kirkossa oli juuri menossa korjaustyöt sekä pahoiteltiin vallitsevaa tilannetta. Käyntini aikana mitään korjauksia ei suoritettu mutta kaikki kirkossa ei ehkä ollut oikeilla paikoillaan ja jotain tiloja oli rajattu rakennussuojien taakse. Kun näin isoon ja arvokkaan tuntuiseen rakennukseen astuu sisään sitä yrittää vaistomaisesti kulkea kopistelematta kenkiään. Ei tee mieli edes aivastaa tai yskäistä. Kaiku tämän kokoisessa kirkossa on nimittäin melkoinen. Kirkon lukuisat opastetaulut kehottivat myös hiljaisuuteen joten täällä olisi voinut melkein kuulla nuppineulan putoavan. 

Pyhän Marian kirkkoa rakennettiin lähes 160 vuotta. Kirkon rakennustyöt aloitettiin 1343 ja ne kestivät aina vuoteen 1502. Rakentaminen on ollut aikoinaan paljon monimutkaisempaa ja vaikeampaakin kun käytössä ei ollut kuin samanlaisia koneita ja apuvälineitä kuin nykyisin. Keskiajalla käytettiin ihmis- ja eläinvoimaa raskaiden kuormien siirtämiseen, nostamiseen ja kuljettamiseen paikasta toiseen. Ei siis ihme, että kirkkoja voitiin tehdä vuosisatoja. 

Alun perin Pyhän Marian kirkko ei ollut tyypillinen puolalainen kirkko koska se oli protestanttisen yksikertainen sisustukseltaan. Gdansk oli keskiajalla hyvinkin vapaamielinen kaupunki, joka toivotti kaikkien uskontokuntien edustajat tervetulleiksi. Kirkosta tulikin aluksi luterilainen kirkko jolloin sen sisustus on meille niin tuttua ja yksinkertaista. Marian kirkon sisustukseen on myöhemmin vuosien saatossa kuitenkin tullut lisää katolilaisia elementtejä. Arkkitehtonisesti kirkon sisusta on goottilainen.

Kirkosta löytyy paljon mielenkiitoisia yksityiskohtia. Pääalttari on augsburgilaisen mestarin Michael Scharzin valmistama. Kivestä veistetty Pieta patsas (n.1410) on herkän koskettava. Pyhän Marian kirkosta löytyy myös kopio Hans Memlingin triptyykistä Viimeinen tuomio. Astronomiset kellot ovat aina kiinnostavia ja niin myös Marian Basilikan astronominen kello. Tässä kirkkosalissa olisi ollut myös äärimmäisen mielenkiintoista kuulla kun tilasta löytyvät barokkiurut olisivat soineet.

Pyhän Marian kirkolla on ollut myös tärkeä rooli 1980-luvun tapahtumissa Puolassa. Gdanskin Leninin telakalla elokuussa 1980 tuhannet työläiset menivät lakkoon protestoiden mm. elintarvikkeiden hintojen rajua nousua. Pian tehdastyöläiset ympäri Puolaan liittyivät tähän Solidaarisuus-liikkeeseen. Lakot aiheuttivat Gdanskissa lukuisia yhteenottoja ja Pyhän Marian kirkko toimi kaupunkilaisten suojapaikkana mellakkapoliisia vastaan. 

Minä aloitan kohta leipomaan ja tekemään esivalmisteluja huomista pääsiäispäivän ateriaa varten. Tänä pääsiäisenä jäivät perinteiset Matteus passio ja Via Crucis väliin mutta ehkä ensi vuonna pääsen palaamaan perinteisiini. Jos vielä joskus voimme/saamme matkustaa turvallisesti niin ehdottomasti haluaisin päästä käymään myös uudelleen Gdanskissa. Jos muut Puolan reissuni kiinnostavat niin tästä voit kurkata muihin postauksiin.

Varsovan monet kasvot  

Kuninkaallisella reitillä Varsovassa

Herkkuja Folk Gospadassa ja yömyssyt Marriottin katolla

Polin - Puolan juutalaisten museo Varsovassa