huhtikuuta 09, 2020

Pääsiäinen vähän eri tavalla


Hyvää kiirastorstain iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Jos ikävä pandemia ei olisi koskaan syntynyt palaisin juuri tällä hetkellä kotiin tunnelmallisesta Johanneksen kirkosta. Suomen Laulu ja Suomalainen barokkiorkesteri FiBO olisivat tarjonneet meille kuulijoille n. 3,5 tuntia kestävän Matteus-passion. Tämän kevään Matteus-passio olisi ollut minulle jo 8.kerta peräkkäin kovassa kirkonpenkissä istuen. Suomen Laululle puolestaan 93.kerta kun kuoro esittää kiirastorstaina Johann Sebastian Bachin Matteus-passion. Olisin istunut ilman pehmeää tyynyä kuten aina ennenkin ja mitä todennäköisemmin unohtanut lähtökiireissä myös väliajan juomani ja eväät eteisen kaapin päälle. Koronan takia Matteus-passio esitys peruttiin jo aikoja sitten.





Jos Wuhanin musta joutsen ei koskaan olisi lähtenyt lentoon Kiinasta olisin myös osallistunut perinteiseen Via Crusis pääsiäiskulkueeseen lankalauantaina. Aiemmin tapahtuma kuului aina pitkäperjantain pääsiäisperinteisiini mutta jo kahtena aiempana vuonna se on siirretty lauantaille. Olisin aloittanut seuraamaan kärsimysnäytelmään perinteisesti Kaisanniemenpuistosta tuhansien muiden kanssa. Siirtynyt kulkueen mukana Unioninkatua pitkin Suomen Pankin eteen ja siitä edelleen Senaatintorille. Mutta tänä keväänä ja pääsiäisenä tämä tapahtuma jäi myös pois pandemian takia.




Myös Talvipuutarha on sulkenut ovensa koronaviruksen takia. Omaan pääsiäistraditiooni on kuulunut jo vuosia käydä lapsenmielisenä kurkkimassa minkälainen pääsiäinen sinne on taas loihdittu. Hammarskjöldintien kanat, tiput, puput ja kiltit noidatkin valtaavat aina ennen pääsiäistä yli sata vuotta vanhat lasiset kasvihuoneet. Totta kai myös lukemattomat värikkäät tulppaanit, hyasintit, narsissit ja monet muut kauniit kukat täyttävät Talvipuutarhan. Tänä pääsiäisenä tapahtumaa ei järjestetä koska meidän tulee välttää ihmisjoukkoja ja pysyä kotona.





Haltialan kotieläintilan pääsiäisen perinteinen avoimet ovet -tapahtuma jää myös pandemian jalkoihin eli sitä ei järjestä. Tänä vuonna jää näkemättä kuinka monta söpöä pientä karitsaa on syntynyt juuri ennen pääsiäistä lampolaan. Myös perinteinen kävely maatilarakennusten pihapiirissä ja sen päälle munkkikahvit Haltialan Wanha Pehtoori -kahvilassa ovat vain haaveita. Ehkä sitten taas ensi vuonna pääsemme laskemaan lampaita.



Vaikka moni omaan perinteiseen pääsiäiseeni kuuluva traditio jää nyt toteutumatta koronaviruksen takia suhtaudun silti positiivisesti tilanteeseen. Olen säilynyt itse terveenä samoin myös läheiseni. Olen ostanut kotiin paljon tulppaaneita, narsisseja, pääsiäismunia ja muitakin herkkuja. En todellakaan aio vaipua synkkyyteen vaan viettää tämän pääsiäisen vain vähän eri tavalla. Olen kuunnellut Matteus-passiota nyt netin välitykseltä aiemmilta vuosilta ja päässyt hyvin pääsiäistunnelmaan. Pajunkissoja en kotiin tuonut allergiani takia mutta nappasin tänään koiralenkillä oksia, joissa oli jo pienet hiirenkorvat.

♥ Minä uskon, että kaikesta huolimatta tästä tulee oikein mukava pääsiäinen 


huhtikuuta 08, 2020

Miten saa ajan kulumaan kun "kotoilee eristyksessä"


Vietän tällä hetkellä viidettä kotoiluviikkoa koronan takia! Havahduin yhtäkkiä tänään, että jäin etätöihin kotikonttorille todella jo 10.maaliskuuta. Apua miten nopeasti aika kuluukaan! Juurihan minä lähdin työpaikalta huudellen ovensuusta "Hei, hei nähdään huomenna!" Nyt en aamuisin enää aja ruuhkaista Kehä Ykköstä kuunnellen SuomiPoppia samalla miettien "Mihin ajokaistat on yön aikana taas mahdettu muuttaa?". 


Siirryn sujuvasti aamiaispöydästä suoraan tietsikan ääreen ja aloitan työt. Olen todella onnellisessa asemassa, että voin tehdä työtäni myös kotoa käsin. Nykyinen työpäiväni poikkeaa vain siltä osin normaalista arjestani, että kokoukset käydään ruudun välityksellä enkä tapaa siis fyysisesti kollegoita tai asiakkaita. Muuten kaikki minusta sujuu ihan normaalisti ja todella jouhevasti!


Ystäväni ovat varovasti kyselleet, että "Miten ihmeessä voit olla nyt vain kotona kun aina muuten olet menossa?" En itse ainakaan vielä ole kokenut mitään ongelmaa olla "kotoilemassa" ja noudattamassa valtiovallan ohjeita "pysy kotona". En ollenkaan kiellä ettenkö normaalisti ole aika paljon menossa ihan päivittäin. Rakastan käydä näyttelyissä, teatterissa, konserteissa, tapahtumissa, syömässä, kahvilla, kyläilemässä, päiväretkillä ja matkoillakin. Mutta kyllä minä silloinkin kotoilen ja vietän "pyjamapäiviä".


Kun olin teini-ikäinen luin Anne Frankin Päiväkirjan, joka kosketti syvältä. Anne Frank oli hollantilainen 13-vuotias juutalaistyttö, joka aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa omasta elämästään. Itsekin raapustelin samanikäisenä lukolliseen päiväkirjaani tärkeitä asioita päivittäin. Kun saksalaiset hyökkäsivät 1940 Amsterdamiin Frankin perheen elämä hankaloitui huomattavasti. Juutalaisille nimittäin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, eivätkä he saaneet enää käydä julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa ja elokuvateattereissa. Vaatteisiinkin piti ommella keltainen Daavidin tähti merkiksi juutalaisuudesta.


Olen lukuisilla Amsterdamin työmatkoillani seisonut punatiilisen talon edessä osoitteessa Prinsengracht 263-265 katsellen sen ikkunoita. Tähän taloon Frankin perhe muutti 6.heinäkuuta 1942 piiloon natseja. He asuivat piilopaikassaan yli kaksi vuotta, kunnes perhe pidätettiin 4.elokuuta 1944. Perhe vietiin keskitysleiriin, josta elävänä takaisin palasi vain Annen isä Otto Frank. Anne itse kuoli ilmeisesti lavantautiin Bergen-Belsenin leirillä maaliskuussa 1945. Onneksi Annen päiväkirja säilyi ja se julkaistiin. Tässä talossa on nykyään museo, johon toivottavasti joskus ehdin kurkistaa myös sisälle.


Anne kuvaa hyvin Päiväkirjassaan miten rajoitetusti Frankin perhe joutui asumaan piilopaikassaan etteivät he olisi paljastuneet. Minusta tuntui teininä jotenkin kauhealta ajatella, että perhe ei voinut käydä ulkona koskaan. Ja kuumaa vettäkään ei aina ollut saatavana peseytymiseen. Silloin tuntui myös ihan mahdottomalta edes ajatella miten joku on voinut olla pari vuotta piilossa tällaisissa olosuhteissa.

Kirjahylly, joka toimi "ovena" piilopaikkaan Anne Frankin talossa, kuva Chris Toala Olivares

"Salaisen siiven päivärytmi oli hyvin yksitoikkoinen. Kaikkien asukkaiden piti arkiaamuisin nousta viimeistään seitsemältä. Aamupesulla käynnissä oli tarkoin määritelty järjestys, ja kaikkien aamutoimien tuli olla tehtynä puoli yhdeksään mennessä. Tämän jälkeen aina puoli yhteen saakka Peter, Margot ja Anne tekivät koulutehtäviä ja aikuiset joko lukivat, ompelivat, neuloivat tai tekivät taloustöitä. 

Puoli yhdeltä salaisen siiven asukkaat pystyivät elämään vapaammin, kun alakerran työntekijät lähtivät puolentoista tunnin tauolle. Silloin pystyttiin syömään niin, että joku apureista tuli mukaan ja kertoi viimeisimmät ulkomaailman tapahtumat. Kun työpäivä päättyi puoli kuudelta, piileskelijät saattoivat käydä myös alakerrassa. Iltayhdeksältä alkoivat iltatoimet. Aamulla käytössä oli vain kylmää vettä, mutta illalla myös lämmintä, joten asukkaat saivat käydä kylvyssä. Nukkumaan mentiin kymmenen aikoihin." Wikipedia


Jos minä nyt kotoilen muutamia kuukausia on se itse asiassa "ihan pala kakkua" verrattuna tuohon Päiväkirjan elämään. Olen omassa kodissani turvassa ja pystyn nauttimaan kaikista normaaleista mukavuuksista. Lämmintä vettäkin tulee päivittäin ellei läheinen tietyömaa ole taas katkaissut putkia. Meillä on viimeisen kuukauden aikana useamman päivän aikana ollut vesi kokonaan poikki monta tuntia. Mutta aina se on yskähdellen palannut!

Minulla on käytössäni koko kodin elektroniikka arsenaali, jolla voin viihdyttää itseäni vaikka katsomalla elokuvia, mielenkiintoisia dokumentteja ja jotain ihan hömppää jos siltä tuntuu. Tai sitten voin vaikka siivoilla kaappeja, pestä ikkunat, vaihtaa verhot keväisempiin, järjestellä kirjahyllyä tai siirtää vaikka talvivaatteita jo kesäsäilöön. Moni kiireisessä arjessa unohtunut on nyt mahdollista tehdä.


Rakastan palapelien tekemistä ja niitäkin on tullut kasattua viime aikoina monen monta. Olen tosin siirtynyt tekemään niitä tietokoneella koska silloin palasia ei tarvitse levitellä tasoille lojumaan. Ainoastaan "sormituntuma" paloihin puuttuu. Palapelien kasaaminen on aivoille ihan äärimmäisen hyvää jumppaa. Tunnustan paheeni tehdä myös joskus sanaristikoita. Sudokut eivät ole minun juttuni missään tapauksessa!


Myös omassa keittiössä voi kiireettömästi tehdä nyt ruokaa ja kokeilla vaikka jotain ihan erilaista. Lukemattomat reseptit odottavat, että tartun niihin ja loihdin ruokapöytään jotain maukasta. Kunhan olen ensi iltamyöhään muistanut käydä kaupassa suusuojuksen ja kertakäyttöhanskojen kanssa hakemassa ruokatarvikkeita. Olen päättänyt suorittaa ostokset vain pienissä kaupoissa joten kauppakeskuksiin tai jättimarketteihin en suostu suuntaamaan.


Leikkokukkia meillä on aina kotona maljakossa ja siitä tavasta olen pitänyt kiinni myös nyt "kotieristyksen" aikana. Myös ulkoilua harrastan Minnien kanssa päivittäin mutta välttelemme ihmisiä ja kuljemmekin mieluummin metsässä tai syrjäisillä kävelyteillä. Jos minuun iskee kulttuurinnälkä niin useiden museoiden kotisivuilta löytyy nyt mahdollisuus vierailla näyttelyissä virtuaalisesti.


Ystävien kanssa tulee myös juteltu puhelimessa paljon! Vaikka emme fyysisesti kohtaa voimme pitää yhteyttä päivittäin ja vaihtaa kuulumisia vaikka mistä pikkuasioista. Myös muut viestit kulkevat bittiavaruudessa ja tsemppiviestejä lähetellään puolin ja toisin. Olen miettinyt, että kun karanteeni kotoilu joskus loppuun näen taas ystäviä joten kyllä tämän nyt kestää sisulla!


Miten siellä ruudun toisella puolella selviydytään kotoilu karanteenista? 
Tuntuuko aika pitkältä? 

PS. Aloitin kirjoittamaan tätä postausta eilen ja jostain kumman syystä se oli ajastettu julkaisuun viime yönä 4.16 jolloin itse olin untenmailla peiton alla. Ensimmäinen postaus versio lähti siis eetteriin ilman valokuvia ja muutamia loppulauseita. Pahoittelut - en tiedä mitä olen eilen illalla sählännyt koska normaalisti en koskaan ajasta mitään postauksia. 







huhtikuuta 05, 2020

Kevään kunniaksi "helmikenkiä" ja puhvihihapaitapusero


Hyvää palmusunnuntain iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Ajattelin tänään esitellä täällä blogissa mitä minä olen nettishoppaillut. Huomasin nimittäin eilen Iltalehdestä otsikon "Koronavirus on ajanut suomalaiset nettikauppoihin". Uutisessa kerrottiin, että noin 2000 suomalaisen verkkokaupan tilausmäärät maaliskuun kahden viimeisen viikon aikana kasvoivat peräti 60 prosenttia! Myös Posti on kertonut pakettien kotiinkuljetusten moninkertaistuneen pandemian aikana. Myös Stockan Hullut päivät sekä Sokoksen 3+1 -päivät järjestettiin tänä vuonna verkossa. Upea juttu, että ihmiset ovat malttaneet pysyä poissa kaupoista ja kauppakeskuksista noudattaen hallituksen "pysy kotona" -kehotusta. Hyvä me!


Itse asiassa joudun tunnustamaan, että omat nettishoppailuni olen kyllä tehnyt jo tammikuun lopussa ja helmikuun alkupuolella. Olin nimittäin tilannut Zara Shippingin kautta jo heti vuoden alussa mustat "remmi-niitti" nilkkurit, jotka kuitenkaan eivät olleet sopivat. Minähän olen vähän hurahtanut "mustiin maihareihin kaikenmaailman killuttimilla". Jo ihan blogin alkuaikoina 2013 kirjoitin "Niitit, ketjut ja vyöt - so cool" postauksen, jossa kuolasin niitä. Päädyin silloin ostamaan aika maltilliset "Bikers" -saappaat. Seuraavat "maihari-tyyliset" nilkkurit ostin 2017. Ja löydettyäni Zara Shipping -palvelun myöhemmin samana vuonna sain ensimmäiset "niitti-helmi bikersit". Nämä bikersit minulla on edelleenkin käytössä vaikka yksi helmikoriste on pudonnut vuosien varrella.



Päätin kuitenkin kurkistaa olisiko Zaraan tullut uusia malleja, joita voisin ajatella palautettujen tilalle. Zara Shippingin kautta löysinkin sitten aivan ihanat "helmi-remmi-bikersit". Siinä vaiheessa niitä ei vielä ollut Zaran Suomen liikkeissä edes myytävänä. Tilaus netin kautta ja paketin nouto lähimmästä Zarasta niin mitään lähetyskuluja ei tule. Jos tuote ei ole sopiva sen voi palauttaa heti liikkeeseen ja hyvitys tulee muutamassa päivässä. Nyt en suosittele tätä ostotapaa koska silloin joudut menemään liikkeeseen mutta toimii pandemian ulkopuolella erinomaisesti.



Tulin sitten parin viikon kuluttua kurkistaneeksi uudelleen Zaran kansainvälisille sivuille "ihan vain huvin vuoksi". Helmikuun alkupuolella sitä jo odotteli kevättä kovasti kun se talvikin oli jäänyt tulematta eikä lunta ollut maassa. Joten helmiloaferit iskivät silmääni ja tilasin ne. Minähän rapuihmisenä rakastan helmiä ja näissä loafereissa "hevosenkuolainkoristeet" ovat kiva yksityiskohta. Kurkkasin juuri netistä, että nämä loaferit ovat nyt alennettuina -50%.


Kirjoittelin blogiin myös puhvihioista helmikuussa pohtien ovatko "hot or not"? Blogipostausta tehdessäni en vielä ollut löytänyt itselleni ihan mieluista paitaa mutta kurkkaus Zaran sivuille auttoi minua tässä dilemmassa ja kotiutin sieltä valkoisen puhvihihoilla varustetun paitapuseron. Ehdin hakea paketin Zarasta juuri ennen kuin eristäydyin kotiin joten nyt minulla on sitten myös kiva keväinen paitis. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että kotikonttorilla etätöissä ei tarvitse pukeutua kuin kotivaatteisiin eikä kenkiäkään voi kotosalla vetää jalkoihinsa. Mutta minä jaksan kyllä odottaa.


Kuvissa vilahtaa myös kiva korikassi, jonka nappasin mukaani kolmella eurolla vuodenvaihteessa kun Sellon Gina Tricot myymälässä oli loppuunmyynti. Kassi on varmasti ihana tulevana kesänä ja tällä hetkellä se toimii kotona koristeena. Olen säilyttänyt siinä kameratarvikkeita nyt. Nuo puiset pienet kenkämallit löysin Fidasta jo ennen joulua myös kolmellä eurolla. Ne ovat hauskat!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille ♥ me selviämme kyllä kun noudatamme saatuja ohjeita!


huhtikuuta 04, 2020

Terveisiä täältä eristetyltä Uudeltamaalta!


Elämme todella historiallisia aikoja! Kukapa meistä uusmaalaisista olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että meidän maakuntamme tullaan eristämään. Ulosmenotiet Uudenmaan rajojen yli suljetaan ja ilman erittäin painavaa syytä emme pääsisi alueeltamme pois. Tuskinpa kukaan sillä niin poikkeuksellisessa tilanteessa täällä eteläisessä Suomessa nyt ollaan. Maakuntamme eristämme on silti täysin perusteltua sillä meitä uusmaalaisia on 26 kunnan alueella yhteensä 1,7 miljoonaa.


Isommassa mittakaavassa tämä tarkoittaa sitä, että noin 30% suomalaisia on pakkautunut alueelle, joka on vain noin 3% koko Suomen pinta-alasta. Uudenmaan pinta-ala on vain 9082 neliökilometriä. Ystäväni Minna vertasi eristämispäätöksen julkistamisen jälkeen Facebook sivuillaan hyvin maakuntaamme kokoa Välimeren kolmanneksi suurimpaan saareen Kyprokseen (9251km²). En ole koskaan Kyproksella käynyt mutta asukkaita siellä on noin 1,2 miljoonaa.


Leijonanosa Uudenmaan asukkaista 655 000 on helsinkiläisiä mutta hyvänä kakkosena olemme me 290 000 espoolaista. Vantaalta asukkaita löytyy 233 000. Loput 533 000 asukasta jakautuvat sitten maakunnan eri puolille. Muita isoja kaupunkeja ovat Porvoo (50 000), Hyvinkää (47 000), Lohja (45 000), Järvenpää (43 000), Nurmijärvi (43 000), Kirkkonummi (39 000), Tuusula (38 000), Kerava (36 000), Vihti (29 000) ja Raasepori (27 000).


Urbaanien kaupunkien lisäksi on Uudenmaan alueella myös pieniä kuntia ja maaseutumaista ympäristöä. Väkiluvultaan maakunnan pienin kunta Pukkila (noin 1900 asukasta) sijaitsee Porvoonjokilaakson maalaismaisemassa. Pukkilaan kuuluu itse asiassa kuusi kylää: Kirkonkylä, Naarkoski, Savikoski, Syvänoja, Kantele ja Torppi. Helsingissä asuvalla ystävälläni on Pukkilassa kesämökkipaikka! Ei tarvitse ylitellä maakuntarajaa mökkimatkallaan. Naapurikunnassa entisen juoksijalegenda Lasse Virenin Myrskylässä on asukkaita myös vajaa 1900.


Maa-alueetkin maakunnan sisällä jakautuvat melko mielenkiintoisesti. Raaseporilla on hallussaan suurin osa 1148km² (12,6%) Uudenmaan pinta-alasta. Raaseporin kaupunki syntyi 2009 alussa kun Tammisaaren ja Karjaan kaupungit ja Pohjan kunta yhdistyivät. Lisäksi Raaseporilla on vielä merialueita saarineen maa-alueen lisäksi. Hyvänä kakkosena on Lohja 939km² (10m3%) ja kolmantena Loviisa 820km² (9,0%).


Meillä Espoossa on Uudenmaan maa-alasta 312km² (3,4%) ja Vantaan osuus on 238km² (2,6%). Pääkaupunki Helsinki on pakkautunut vain 214km² (2,1%) alueelle. Ajatellen helsinkiläisten lukumäärää niin HUH HUH! Kauniaisten osuus on vaatimattomat 6km² ja kauniaislaisia on noin 9700.


Uusimaa jakautuu eri neljään seutukuntaan opin minä tehdessäni tätä postausta. Suurin on Helsingin seutukunta, jonka alueella on 17 kuntaa/kaupunkia. Raaseporin seutukuntaan kuuluvat Raaseporin kaupunki, Hanko ja Inkoo. Porvoon seutukunta käsittää Porvoon kaupungin, Askolan, Myrskylän ja Pukkilan alueet. Loviisan seutukunnan muodostavat Loviisan kaupunki ja Lapinjärvi.


"Uudenmaan asutus on historiallisesti niin nuorta, että maakunta on pysyvän asutuksensa kannalta - nimensä mukaisesti - uutta maatta." kertoo Uudenmaan liitto kotisivuillaan. Vielä 1100-luvulla on Helsingin seudulla asunut tilapäisesti retkeileviä erämiehiä. Suomenlahden rannikko on näihin aikoihin ollut vielä virolaisten ja myöhemmin hämäläisten metsästys-, kalastus- ja kaskialuetta. Alue myös kuului Hämeeseen Hämeen rantamaana.


"Helsingin ja ympäristön syntyhistoria liittyy tiiviisti myös Suomenlahden historiaan. Viikinkien ajoista 800-luvulta alkaen Suomenlahtea pitkin kulki vesitse merkittävä idäntie, jonka varrelle Uudenmaan pitkä rannikko sijoittuu." Uudenmaan liitto


Ruotsi valloitti Suomen 1100-luvulla ja sen myötä Suomen rannikon uudistusasutus alkoi lisääntymään. Ruotsinkielisiä uudiskyliä nousi Vantaanjoen ja Keravajoen alajuoksujen varrelle, jossa oli vehreitä rantamaita. Ruotsalaisia tuli Suomeen 1100-luvun lopulta 1350-luvulle saakka jatkuneen ruotsalaisten vaiheittaisen Suomen saariston ja rannikkoalueiden kolonisaatio ristiretkien yhdeydessä. Katolinen kirkko halusi levittää oppiaan myös Suomeen.


Uusimaa nimenä "ny land" löytyy jo 1300-luvun asiakirjoista. Maakunnan suomenkielinen asu nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1548 Agricolan kääntämän Uuden testamentin alkulauseessa, jossa se esiintyy muodossa Wsimaa. Asutus levisi vähitellen myös itäisen Uudenmaan alueelle. Ruotsalainen arkeologi ja kielitieteilijä Johannes Bureus sai tehtäväkseen suunnitella Helsingin ja Uudenmaan vaakunat siirtolaisuuden kunniaksi 1599.


Kun Helsingistä tuli virallisesti Suomen pääkaupunki 1812 alkoi myös suomenkieli yleistyä Helsingissä ja sen ympäristössä. 1900-luvulla Uusimaa kasvoi selvästi muita maakuntia suuremmaksi ja miljoonan asukkaan raja ylitettiin 1970-luvun alussa. Edelleen meistä Uudenmaan asukkaista 8% puhuu ruotsinkieltä äidinkielenään.


Kun pandemia on ohitettu ja on taas turvallista liikkua uskon, että kotimaan matkailu tulee lisääntymään ihan uudella tavalla. On myös entistä tärkeämpää tukea paikallisia ja kotimaisia yrittäjiä jotta maamme pääsee taas jaloilleen tämän taloudellisen krisiin jälkeen. Olen itse kolunnut maakuntamme aika ristiin rastiin mutta silti huomasin, että itselläni on aukko Askolan, Pornaisten, Myrskylän ja Pukkilan osalta. Joskus tulevaisuudessa nämä kunnat täytyy ottaa haltuun. 


Askolan hiidenkirnut, kaunis kirkko, Peikkorinteen lintutarha ja kotieläintila sekä kotiseutumuseo on ehdottomasti koettava. Pornaisissa näyttäisi olevan Halkian koski sekä Laukkokosken luontopolku, jotka houkuttaisivat. Myrskylän valkoisesta puukirkosta löytyy useiden Myrskylässä asuneiden aatelissukujen vaakunat, Lasse Virenin patsas ja Ilmavalvontalottien muistomerkki. Pukkilassa voisi piipahtaa Pukkilan villisikatarhalla ja punaisessa Pukkilan puukirkossa.


Hyvää viikonloppua kaikille ♥ me selviämme kyllä kun noudatamme saatuja ohjeita!
Kaikki postauksessa käytetyt kuvat on poimitettu vuosien varrella tehdyiltä Uusimaa reissuilta. 













huhtikuuta 01, 2020

Kaikesta huolimatta kevät tuli ja huhtikuu alkoi


Tänään alkoi vihdoin pitkän ja piinaavan maaliskuun jälkeen huhtikuu! Maaliskuun aikana maailmamme muuttui ihan yhtäkkiä totaalisen erilaiseksi. Tuttu turvallisuuden tunne hävisi ja näkymätön uhka tuntui roikkuvan kaikkialla. Jokainen vastaantulija saattoi kantaa mukanaan jotain ikävää, jota pitää ja kannattaa välttää. Kevätpäiväntasauskin 20.maaliskuuta tuntui jäävän Wuhanin mustan joutsenen jalkoihin. Viime viikonloppuna siirsimme taas Suomen kesäaikaa ja valoisuuskin illalla on lisääntynyt. Meidän pitäisi juuri nyt kääntää kasvomme aurinkoon ja hymyillä leveästi alkaneelle keväälle. Mutta aivoissa takoo ajatus millainen mahtaa tulla huhtikuusta? Tai sitä seuraavista kuukausista...


Mitä jos"Huhtikuu on kuukausista julmin..." kuten alkaa T.S.Eliotin kuuluisa runoelma Autio maa. Ilmestyessään vuonna 1922 tämä moderni, pitkä ja äärimmäisen vaikuttava viisiosainen runo merkitsi käännekohtaa 1900-luvun runoudessa. Autiomaa (The Waste Land) ilmestyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Runoelma kuvaa kaupungin ja ihmiskunnan murtumista, kuivumista ja kuolemaa. Autiomaan johtoaiheita ovat murtunut nykyisyys, loistava mennyt ja myytti.

»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»

T.S. Eliot


T.S.Eliotin Autiomaa loppuu kuitenkin kolmeen sanskriitinkieliseen sanaan - shantih shantih shantih (anna, osoita myötätuntoa, hallitse itsesi). Nämä sanat esiintyvät intialaisessa tarussa, jossa jumalien ja ihmisten isä toistaa kolmesti tavun DA, josta sanat johdetaan. Huhtikuu voi hyvin siis olla aivan erinomainen kuukausi! Huhtikuu voi hyvin olla juuri SE kuukausi, jonka aikana tapahtuu murros viruksen etenemisen suhteen. Ihmisiä sairastuu vähemmän eikä kukaan menetä henkeään.


Kun olin ensimmäisen kerran kirjoittanut pandemiasta sain lukijaltani Pinalta viestin, jonka haluaisin nyt jakaa täällä blogissa. Pina oli lähettänyt minulle venetsialaisen Irene Vellan edellisellä viikolla kirjoittaman runon, jonka Iida Riekko oli suomentanut. Pina oli kirjoittanut minulle seuraavat saatesanat "Runossa on jotenkin sellaista toivoa, että toivon sen tuovan valoisaa mieltä ja uskoa elämän voittoon!"

Moni lukijoistani on voinut tämän runon jo nähdä vaikka Facebookissa missä se leviää mutta haluan silti jakaa sen kanssanne. Kävimme tänään Minnien kanssa pitkällä kävelylenkillä, jonka varrella luonto näytti miten voimakas kevään lisääntynyt valo ja lämmön määrä on. Kaikkialla näkyi silmuja ja pieniä lehtiä. Sinivuokkojakin löysimme jo eilen. Luonto oli toiminut ihan kuin tuossa Irene Vellan runossa ihan kuten jokaisena keväänä tätä ennenkin.


"Oli maaliskuun 11.päivä 2020,
kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni,
ihmiset eivät menneet enää ulos.

Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.

Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.

Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.

Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja,
koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.

Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.


Oli maaliskuun 11.päivä vuonna 2020,
ja kaikki määrättiin karanteeniin.
Vanhukset, perheet ja myös nuoret.

Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.

Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.


Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle,
että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia,
jotka huomenna tarvitsivat apua.

Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän ja talous romahtavan.


Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki tv:n ääressä ja päämininisteri sanoi Yleisradiolle,
että hätätila on päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.

Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.


Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman.

- Irene Vella -

Kiitos Pinalle tämä ihanan ja lohduttavan runon lähettämisestä. Tämä tilanne on väliaikainen ja yhdessä me voimme estää virusta leviämästä hallitsemattomasti. Me selviämme tästä mutta se tapahtuu vain jos noudatamme sääntöjä yhdessä. En halua uskoa T.S.Eliotin sanoin "Huhtikuu on kuukausista julmin". Haluan uskoa, että alkanut huhtikuu on täynnä toivoa paremmasta!

"Pidä tuolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥ 
Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku 
jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."