Designmuseon Secret Universe - Maailmojen salat on kiehtova näyttely

Designmuseon Secret Universe - Maailmojen salat on upea ja ehdottomasti kuluvan vuoden "must to see" -näyttely. Aamu Song ja Johan Olin (Company) ovat luoneet näyttelyn, joka on samaan aikaan sekä kiehtova, mielenkiintoinen, inhimillinen, värikäs että eloisa. Designmuseon näyttelysalit ovat täynnä lukemattomia pieniä yksityiskohtia. Vietinkin näyttelyssä lähes parituntisen tutkien Companyn tuotantoa vuosien varrelta. Aika kului kuin siivillä kiertäessäni saleja, joiden esillepanon taiteilijat ovat toteuttaneet yhdessä näyttelyarkkitehti Linda Bergrothin kanssa. Esillä on Songin ja Olinin tuotantoa laajasti yli kymmenen viime vuoden ajalta. Näyttely oli erittäin vaikuttava ja ehkä kaunein pitkään aikaan näkemistäni.

Papel picado -viirit, paperi 2019, suunnittelu Aamu Song & Johan Olin, 

valmistus Roberto Reynoso, Huitxolotha, Meksiko

Korealaistaustainen Aamu Song ja Johan Olin ovat muotoilijoita ja taiteilijoita mutta he työskentelevät kuin tutkimusmatkailijat. Kaksikko etsii perinteisiä käsityömenetelmiä ja valmistustaitoja eri puolilta maailmaa ja pohtii tapoja tuoda ne osaksi tämän päivän esinekulttuuria ja yhteiskunnallista keskustelua.

Kaikki alkoi jo vuonna 2007 kun Aamu ja Johan ryhtyivät selvittämään mitä esineitä meillä Suomessa yhä valmistetaan. He loivat yhdessä paikallisten käsityömestareiden kanssa sarjan esineitä, jotka nimettiin Suomen Saloiksi. Kiasmassa oli kesällä 2007 näyttely näistä esineistä ja myös "Salakauppa", josta esineitä oli mahdollista ostaa. Näyttely oli huikea! Yritin tätä postausta tehdessäni etsiä Kiasmasta ottamiani valokuvia niitä kuitenkaan löytämättä. Salakauppa on edelleen Postitalon nurkalla lasisessa pienessä kioskikuutiossa ja jos et ole siellä vielä piipahtanut niin suosittelen. Ihana paikka!

Song ja Olin jatkoivat Suomen Salat -näyttelyn jälkeen työskentelyä valmistussalaisuuksien parissa Koreassa, Belgiassa, Virossa, Venäjällä, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Designmuseon näyttelyyn on koottu yhteen kaikki heidän tutkimusmatkansa vuosilta 2007-2019. Muotoilijoiden työskentelyprosessi on hyvin poikkeuksellinen - yhdistelmä antropologiaa, folkloristiikkaa ja mystiikkaa. Ihailin näyttelyssä miten tarkasti kaikki on dokumentoitu paperille prosessissa. Designmuseosta löytyy myös mielenkiintoisia "laatikoita" eri maista tuotuja esineitä.

Näyttelysaleissa kulkiessaan tulee vääjäämättä ajatelleeksi miten saumatonta yhteistyötä Song ja Olin ovat tehneet kädentaidon mestarien kanssa ympäri maailmaa. Companyn vuosien varrella luoma kokoelma on myös äärimmäisen laaja. Se sisältää huonekaluja, vaatteita, asusteita ja taide-esineitä, jotka edustavat todella monipuolista taideosaamista ja valmistustapojen kirjoa.

Meksikon Salat, Elämänpuu eli Arboles de la Vida on koristeellinen kynttelikkö tai suitsukepidike. 

Yksi näyttelyn vaikuttavimmista tiloista on entisaikojen "Viinakauppaa" muistuttava tila, jossa kaikki tuotteet ovat tiskin takana nähtävillä mutta niihin ei voi siis itse koskea. Hyllyillä on esillä reilu 200 erilaista  esinettä. Ihania jo Suomen Salat -näyttelystä tuttuja sienijakkaroita. Näiden jakkaroiden muotoilusta tulee mieleen lapsuuden punavalkoiset kärpässienijakkarat. 

Perinteisiä värikkäitä puumaatuskoita seisoo useilla hyllyillä vieri vieressä. Venäläisistä sisäkkäisistä puunukeista on tehty myös erilainen sinivalas versio, joka kertoo hyvin merenalaisesta ravintoketjusta. Lähdetään liikkeelle isosta valaasta ja päädytään pienen pieneen planktonhippuseen. 

Suupielet nousevat pakostakin ylöspäin kun huomaa kahdella korolla varustetut korkokengät hyllyllä tai hieman erilaiset kengät, jotka on varustettu pyörillä imitoiden autoa! Hassuja huopikkaita veikeillä silmillä ja suulla on myös esillä. Nämä tuotteet ovat humoristisia ja saavat pakosta hymyilemään. Suunnittelun ei tarvitse aina on olla ryppyotsaista puuhaa! 

Huomasin myös mustan venäläisestä kukkatarjottimesta innoituksen saaneen käsilaukun. Itse olen haalinut näitä tarjottimia kirpputoreilta koska niissä on minusta jotain ihanan nostalgista. Hyllyillä on myös posliiniastioita, leluja, huonekaluja ja käsitteellisiä koriste-esineitä. Vietin ehkä eniten aikaa "Viinakaupassa" koska täällä oli vain niin paljon katsottavaa.

Vaikuttava näyttelytila on myös "Pyhä tehdas". Tähän tilaan on rakennettu vähän temppelimäinen pyhäkkö, jossa työskentelee erilaisia mestareita. Elämänpuumestari, Kokeshimestari, Lasimestari, Paperimassamestari, Puumestari ja Tinamestari. Huoneen keskiössä on Universaalinukke, jossa Song ja Olin ovat saattaneet yhteen  eri puolilla maailmaa työskenteleviä mestareita. Universaalinukessa on neljä osaa. Sisimmäinen puuosa on valmistettu Kuroishissa Japanissa, seuraava osa Semenovissa Venäjällä, metallinen osa puolestaan Xochimilcossa Meksikossa ja lasiosa Nuutajärvellä Suomessa. Nukessa näkyy mestarien kädenjälki ympäri maailmaa.

Basaari-tilassa pohditaan sitä tiedämmekö globalisaation myötä missä kaikki ostamamme tuotteet oli ylipäätänsä tehty tai kuka ne on tehnyt? Song ja Olin ovat matkoillaan löytäneet mitä hämmästyttävämpiä kojuja ja kioskeja, joiden pitäjät ovat itse tehneet persoonalliset luomuksensa. Näiden tuotteiden osalta matka valmistajalta myyjälle on todella lyhyt ja läpinäkyvä. Basaari-kujaa Designmuseossa koristavaa hauskan värikäs meksikolaisten paperiviirien kuja.

Aamu Song ja Johan Olin ovat vuosien varrella tavanneet lukuisia käsityöläisiä ympäri maailmaa ja kutsuvat heitä Käsityömestareiksi. Käsityöläisten taidot ja taidokkaat työt ovat inspiroineet muotoilijoita luomaan omia esineitä. Useat käsityöläiset ovat pienyrittäjiä, jotka siirtävät ammattitaitonsa ja yrityksensä seuraavalle sukupolvelle. Tässä salissa on esillä videoita muutamista Käsityömestareista.

Viimeisessä salissa voi ihailla Songin ja Olinin värikkäitä piirroksia ja maalauksia. Muotoilijakaksikko tekee tuotesuunnittelun ja -kehityksen ilman tietokonetta! Koska he ovat matkustaneet Venäjällä pitkien etäisyyksien päähän junalla on jäänyt myös aikaa piirtää ja maalata. Tässä tilassa oli monia luonnoksia, jotka olisin itse halunnut kehystää ja ripustaa omalle seinälleni tauluksi. Aamu ja Johan ovat äärimmäisen taitavia!

Designmuseon näyttely on avoinna 5.4. - 22.9. 2019. Tässä näyttelyssä tulee hyvä fiilis ja suupielet kääntyvät väkisinkin ylöspäin. Löytyy paljon sellaisia esineitä, jotka ovat etäisesti tuttuja mutta niistä on tehty vähän "uudempi versio" kuten sienijakkara. Itselle tuli mieleen myös hauskoja takaumia sekä Kiasman näyttelystä että Salakaupasta. Katsottavaa on paljon ja tänne kannattaa varata aikaa. Toisaalta näyttely saa myös ajattelemaan käsityön ja kädentaidonmerkitystä massatuotantoon verrattuna. Kannattaa poiketa itse katsomassa ja kokemassa Maailmojen Salat.

UIT:n revyy Herkkua kuin heinänteko osui ja upposi

Eilen oli jännä ilta! Olin saanut kutsun Uuden Iloisen Teatterin ensi-iltanäytökseen Peacock-teatteriin. Olen kertonut täällä blogissa useaan otteeseen olevani suuri Linnanmäki fani. Nyt on pakko tehdä toinenkin tunnus. Vuosia olen fanittanut myös Uutta Iloista Teatteria tai kotoisammin siis UIT:tä. Muistan, että kävin omien vanhempieni kanssa ensimmäisen kerran katsomassa revyytä.

Uusi Iloinen Teatteri perustettiin 1978 ja se onkin Suomen ainoa ammattimainen revyyteatteri. Muutin omilleni ja elämä soljui eteenpäin mutta kiinteänä osana kevättäni oli UIT:n jokavuotinen revyy. Revyy, jossa aina oli sopivassa määrin tanssia, laulua sekä ajankohtaisia sketsejä. Koko bloggausurani aikana en tosin ole jostain kumman syystä ehtinyt kertaakaan UIT:hen. Eilen oli perhosia vatsassa kun harpoin Tivolikujalla kohden Lintsin pääsisäänkäyntiä ja tuttua Peacock-teatteria. Tuli kutkuttava tunne, että tästä tulee hauska ilta ja niin siitä tulikin!

Revyyn nimi "Herkkua kuin heinätekoa" antoi viitteitä jo siihen, että tämän vuoden esityksessä oltaisiin myös maalaismaisemissa. Alkukohtaus Niskavuoren Juhanista ja voimakastahtoisesta piika Malviinasta "kirnuamassa voita" heinäpaalien pöllytessä sai jo poskilihakset helliksi. Tämä meijerska, Katariina Havukainen otti nimittäin luulot pois pehmoisännältä, Kai Vaine, joka haaveili vain runojen kirjoittamisesta. Girlpoweria ja varsinaista ilonkorjuujuhlaa!

Tämän vuotisen revyyn on ohjannut näyttelijä Sari Siikander ja koreografiasta on vastannut Tanssi Tähtien Kanssa -kisasta tuttu tanssija Mikko Ahti. Lavalla nähtiin muitakin teeveen tanssiohjelmasta tuttuja tanssijoita eli sorjavartiset Jutta Helenius ja Katri Mäkinen. Miehistä tanssivoimaa ja kivan treenattuja vatsalihaksiaan tanssitaitojen lisäksi pääsivät esittelemään myös Emil Hallberg ja Antton Laine. Aina on hauska kun silmäruokaa löytyy myös meille naisille.

Tämän vuoden käsikirjoittajat ovat Katariina Havukainen, Arttu Kapulainen, Ville Majamaa, Hannes Suominen ja André Wickström. Viisikko on saanut aikaan erittäin osuvia sketsejä. Antti Rinne SDP:n naisedustajien kanssa etsimässä puolueelle uutta suuntaa, kannatusta ja nousua on hulvaton. Myös iltapäivälehden klikkiotsikoita kuumeisesti metsästävä päätoimittaja sai nauramaan ihan kippurassa.

Nina Tapio ja Sinikka Sokka olivat aivan täydellisiä "ruusunpunaisten silmälasien" läpi somettavia naisia, joiden elämää kaikki voivat sitten Facebookissa, Twitterissä, Instassa tai blogeissa vain ihailla. Satiirinen pikkupiikki siihen somemaailman kuplaan,  jossa moni näyttää elävän nykyään ajatuksella "mul on täydellinen elämä" vai onko kaikki kuitenkaan sitä miltä sen annetaan näyttää?
Revyyn miehet tekivät omassa esityksessään hulvatonta parodiaan siitä miten kaikki miehet ovat puolestaan somessa aaah, niin pirun komeita.

Itseäni kosketti eilisessä revyyssä eniten Sinikka Sokan esittämä laulu Vanha nainen, jonka sydämessä asuu yhä pieni tyttö. Istuin sattumalta suuresti ihailemani näyttelijälegenda Anja Pohjolan vieressä katsomossa. Olimme jutellaan ennen näytöksen alkua hassuista sattumuksista katsomossa sekä sellaisista näytelmistä, joista on jouduttu poistumaan väliajalla. Silmäni kostuivat Sokan laulaessa ja uskon, että vierustoverillani myös. Hyvässä esityksessä on hyvä olla myös tällaisia elämyksiä.

Aivan hulvattomia olivat myös Pihla Penttisen ja Panu Vauhkosen erilliset wc-pönttökohtaukset. Itselleni vähän tuntemattomampi Panu pohdiskeli miksi ihmeessä nykyajan laulajilla on vain yksi artistinimi? Ennen sentään oli Tapani Kansa mutta nykyään vain "joku Alma". Pihla maalasi puolestaan painajaismaisen kuvan sukulaisista, jotka tuppaavat kesämökille mukanaan paketti makkaraa loisimaan useiksi päiviksi. Kaikkea sitä pieni ihminen voi pytyllä istuessaan miettiä. Toimi!

Antti Lang vävykokelaana tyttösystävänsä vanhempien luona ensimmäistä kertaa joutui puolestaan melkoisen pyöritykseen. Tässä perheessä kun oltiin muuten "todella avomielisiä" mutta politiikasta ei todellakaan puhuttu. Huonokuuloinen isoäiti, Sinikka Sokka oli myös hauska kohtauksessa.

Sami Hintsasen viattomalla kauppareissulla paholaismaisen myyntimiehen kouriin päätyminen kirvoitti kunnon naurut. Myös Hintsanen "hopeinen, kieltää lipova liskomies" oli hauska. Temptation Island parodiassa Hintsanen loistaa "parisuhdettaan testaavan pariskunnan" toisena osapuolena. Kai Vaineen Sami Kuros-imitaatio on ihan helmi myös - se tukka ja pikku punnerrus vielä lopussa - naurattaa nytkin.

Uuden Iloisen Teatterin musiikkipuolesta vastasi Jean S. kuten jo useita vuosia. Valkoiset bootsit jalassa ja stetson päässä iloinen Jean S. ja uusi kosketinsoittaja Sussu S. Ketola esittävät kappaleen "Mitä onkaan miehisyys". Letkeää ja toimivaa.

UIT 2019  viihdyttää, kiihdyttää, naurattaa ja nostaa jopa vähän kyyneleitäkin silmiin. Liikettä, tanssia, svengaavaa laulua, hauskanpitoa, satiiria, pohdintaa ja parodiaa. Erittäin toimiva kokonaisuus, jota ei kannata jättää väliin. Esitykset 4.5. - 15.6.2019.

Jos et vielä ole hankkinut äitienpäivälahjaa yllätä äiti tai isoäiti tai molemmat viemällä heidät Peacock-teatteriin viihtymään. Esitys sopii kaikenikäisille. Puolitoista tuntia menee kun siivillä ja on helppoa ei kun "Herkkua kuin heinänteko". 

Kaikki postauksen kuvat ovat pressikuvia. 

Kiitos Uusi Iloinen Teatteri kutsusta ensi-iltaan!

Roihuvuoren kirsikkapuistoon kurkistus

Roihuvuoren kirsikkapuisto on vuosia kuulunut minun kevätrituaaleihin. Tähän herkkään vaaleanpunaiseen unelmaan on pakko päästä sukeltamaan aina toukokuussa. Katsomaan ja aistimaan luonnon kauneutta. Miten auringonsäteet ja lämpö saavat pienet nuput puhkeamaan kukkaan. Vuosi toisensa jälkeen. Kauempaa katsottuna kirsikkapuut näyttävät siltä kuin niiden oksilla olisi vaaleanpunaista lunta. Kun katsot kukkia lähempää näet niiden terälehdet, heteet ja emit. Kaikki pikkutarkat vaaleanpunaiset yksityiskohdat. Ne lumoavat!

Olen vuosia jo haaveillut matkasta Japaniin ja ehdottomasti juuri kirsikkapuiden kukkimisen aikoihin. Haluaisin nähdä hanamin ja mankain juuri Japanissa. Kokea sen miten japanilaiset viettävät hanamia. Japanissa työskentelevä ja asuva serkkuni on laittanut someen jo aivan mielettömiä kuvia juhlinnasta. Vaaleanpunaisia, upeita kirsikkapuita silmänkantamattomiin. Kirsikkapuita, jotka on valaistu iltaisin. Ihania tunnelmakuvia, joita olen ahminut silmilläni. Kirsikkapuut taitavat olla jo kukkineet siellä mutta jonain vuonna minä tulen ne kokemaan. Tämä on minun bucket listalla!

Piipahdin Roihuvuoren kirsikkapuistossa jo vappupäivänä jolloin kaikki tämän postauksen kuvat on otettu. Sain vinkkiä kirsikkapuiden kukkatilanteesta Rouva Kepposelta, joka oli viettämässä siellä picniciä. Olin itse asiassa jo vappuviikon maanantai iltana ajanut kirsikkapuiston ohi tarkistaakseni tilanteen. Kirsikankukkiin huhtikuun yllättävä lämpöaalto oli todella vaikuttanut koska aikaisempina vuosina ensimmäiset kirsikankukat olen kuvannut vasta lähempänä toukokuun puolta väliä. Usein ne ovat olleet kukassa juuri äitienpäivä sunnuntaina.

Virallinen Roihuvuoren kirsikkapuiston hanamijuhla on 19.toukokuuta tänä vuonna. Kirsikkapuiston kolmella lavalla on ohjelmaa ja juhla starttaa kello 12. Paikalla on Japanin suurlähettiläs, Suomen Kirsikankukka Kuningatar ja siellä voi nauttia lukuisista tanssi- ja musiikkiesityksistä sekä muistakin mielenkiintoisista esityksistä. Perinteinen pukukilpailu on käynnissä kuten aiempinakin vuosina ja kisan voittajat palkitaan. Juhla päättyy kello 18 ja tarkemman ohjelman löydät tästä.

Jos et ole koskaan kokenut hanamin vaaleanpunaista unelmaa niin ota 

suunnaksi Roihuvuoren kirsikkapuisto nyt toukokuussa! 

SS2019 höyhenkengillä askeleet melkein lentäisivät

v

Valentino, Dries Van Noten, Prabal Gurung

SS2019 kenkätrendit ovat melko monivivahteisia. Löytyy möhkälelenkkareita, joita kutsutaan myös "iskälenkkareiksi". Ovat ihan varmasti äärimmäisen mukava valinta jaloille mutta jotenkin minusta kömpelön näköiset. Platformeja on myös nähty catwalkeilla ja miksipäs ei jos kaipaat pituutta itsellesi lisää. Kannattaa silti olla tarkkana ettei nilkka nyrjähdä. Stilettokorkojen lisäksi kengissä on mitä mielikuvituksellisempia korkoja. Minna Parikan ihanat tikkarikorkkarit ovat tästä hyvä esimerkki. Minnan kengät ovat "syötävän ihanat".

Hyvin ohuilla melkein lankamaisilla naruilla varustettuja sandaaleita, jotka näyttävät siltä etteivät ne millään voi pysyä jaloissa kävellessä. Vastapainona edellisille  on myös erittäin  sporttisia sandaaleita, joita voi silti yhdistää myös juhlavampaan pukeutumiseen. Erilaisia ja -värisiä käärmeennahkakuoseja näkyy paljon sekä myös eläinkuoseja. En yhtään lämpiä läpinäkyville akryylisandaaleille tai -nilkkureille - ei muovia kiitos kenkiin!

Näytöksissä on nähty myös valkoisia ja pinkkejä kenkiä runsaasti sekä rusetit näyttävät olevan kesän kengissä suosittuja. Itse olen hurahtanut höyheniin kengissä. Tein jo tammikuun alussa postauksen Valentinon SS2019 muodista ja siellähän niitä höyheniä oli yllin kyllin. Silloin kaipailin kevättä ja aurinkoa. Viime päivien pieni takatalvi sai minut uudelleen pyörimään netissä ja löysin vielä lisää upeita höyhenkenkiä, joissa varmasti askeleet melkein lentäisivät.

Valentino

Dries Van Noten 

Höyhenissä ja sulissa on jotain salaperäisen sadunomaista. Höyhenkengistä tulee samanlainen fiilis kun lapsena, jolloin pukeuduttiin pitsisiin ikkunaverhoihin ja laitettiin hiuksiin riikinkukon sulka. Minusta on jännää miten monissa hyvinkin sporttisissa ja matalissa sandaaleissa höyhenet toimivat erinomaisesti. Ehkä juuri se kontrasti jonka ne luovat keskenään saa aikaan niiden toimivuuden.  Olemme tottuneet näkemään hentoisia höyheniä vain juhlavaatteissa kristallikruunujen ja shampanjalasien äärellä. Mutta miksei arjessakin voisi olla ripaus "luksusjuhlaa" sillä jokainen päivä on minusta sen arvoinen. Sitä paitsi nämä ovat niin äärimmäisen naisellisia.

Prabal Gurung

Valentino 

Prabal Gurung

Löysin myös etsiessäni höyhensandaaleita itselleni aiemmin tuntemattoman suunnittelijan Prabal Gurung. Mielenkiintoinen 40-kymppinen Singaporessa syntynyt mutta nepalilaisten vanhempien kanssa Katmandussa varttunut mies.  Gurungin tyyli on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen. Erittäin värikkäitä ja kiehtovia vaatteita kenkien lisäksi. Gurung on asunut jo vuodesta 1999 New Yorkissa ja voittanut useita suunnittelupalkintoja.

Prabal Gurung

Simone Rocha

Valentino

Simone Rocha

Irlantilaisen Simone Rocha tyyli on myös erittäin ainutlaatuista. Hän on muotisuunnittelija John Rochan (Hongkong) tytär ja aloittanut työskentelemään isänsä studiossa jo 13-vuotiaana. Simonen tyylissä näkyy yhtymäkohtia isänsä upeaan käsityöhön, applikointiin ja huoliteltuun tyyliin. Simonen höyhenkengät eivät varmasti toimisi kuin sisällä koska niissä kirjaimellisesti "kävellään höyhenissä". Jos kurkistaa Simonen kotisivuille näkee lisää hänen "sadunomaista tyyliään". Kate Middleton ja Michelle Obama on nähty Simonen luomuksissa. 

Simone Rocha

Badgley Mischka

Toivotaan, että ilmat taas alkavat lämmitä ja pääsemme kohta jo vetämään jalkaamme sandaaleita höyhenillä tai ilman niitä. Lähden huomenna varhain aamusta matkoille muutamaksi päiväksi joten blogi hiljenee hetkeksi. Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja hymyä huuleen!

Kaikkia postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Prabal Gurung

Magnolia - kevään kukkiva kuningatar

Magnolia on minusta kevään kukkivien puiden ehdoton kuningatar. Magnolia lumoaa sekä kauneudellaan että huumaavalla tuoksullaan ohikulkijan. On ihan pakko pysähtyä ihailemaan tätä keväistä näyttävää puuta tai pensasta. Katsoa tarkkaan sen lehdettömille oksille ilmestyneitä puhtaanvalkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia. Kellertäviäkin magnolioita on ja haaveilen joskus näkeväni tällaisenkin kaunottaren. Aika ympärillä ikään kuin pysähtyy kun silmien edessä on niin paljon upeaa kauneutta. Karuilla oksilla herkkiä mutta samalla hyvinkin vahvoja magnolian kukkia. Kukkia, jotka olivat olemassa jo silloin kuin dinosaurukset aikoinaan tallustelivat maapallon pinnalla. 

Magnolia ovat olleet olemassa todella kauan. Magnolioita ja niiden läheisiä esivanhempia oli maapallolla jo liitukaudella 142-65 miljoonaa vuotta sitten joten ne kuuluvat kaikkein vanhimpien kukkakasvien joukkoon. Noihin samoihin aikoihin myös dinosaurukset hallitsivat maapalloa ja magnoliametsiä kasvoi meillä pohjolassakin. Magnoliat olivat olemassa ennen mehiläisten syntymistä joten kovakuoriset hoitivat niiden pölyttämisen. 

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon mutta magnoliat selvisivät jääkausista ja lukuisista muista luonnonmullistuksista, joita 65 miljoonaan vuotta sitten tapahtui. On sanottu etteivät maapallon magnoliat ole ulkoisesti juurikaan muuttunut näiden kymmenien miljoonien vuosien aikana. Ehkä myös tieto siitä, että katsoo jotain todella vanhaa ja sitkeästi maapallolla säilynyttä saa myös lumoutumaan magnolian kauneuden lisäksi. 

Magnolia edustaa tiettyä vaihetta havupuiden ja saniaisten jälkeen, jolloin ympäristöön oli alkanut kymmeniä miljoonia vuosia sitten muodostua lehtipuita. Magnolia myös muistuttaa jossain määrin havupuuta. Magnoliassa on esimerkiksi siemenkota, joka taas muistuttaa käpyä. Voisiko ajatella, että magnolia on vähän kuin siili eli "elävä fossiili" kymmenien miljoonien vuosien takaa...

Jo muinaiset kiinalaiset ovat viljelleet näitä kukkivia kuningattaria puutarhoissaan. Kiinalaisille magnolian kukka edusti äärimmäistä puhtautta ja valaistumista. Keväinen magnolian kukinta oli tärkeä hetki muinaisessa Kiinassa, jossa magnoliapuun alla saatettiin yöpyä todistamassa suurta hetkeä. Kiinalaiset arvostivat keväistä kukintaa niin paljon ettei se saanut jäädä näkemättä ja kokematta. 

Magnoliat (kiinaksi hou po) saapuivat Eurooppaan 1700-1800 lukujen vaiheessa. Kasvit nimettiin ranskalaisen kasvitieteilijä Pierre Magnolin (1638-1715) mukaan magnolioiksi. Magnoliat olivat sensaatio saapuessaan Eurooppaan. Ensimmäiset magnolialajikkeet jalosti Ranskassa 1800-luvun alussa Napoleonin armeijan entinen upseeri, joka päätti luopua sotimisesta. Kukkien kauneus oli siis miekkaa väkevämpää ja sai upseerin keskittymään jatkossa kasvien jalostamiseen. 

Magnolian kukat ovat symboloineet eri aikakausina sekä eri kulttuureissa hyvinkin erilaisia asioita. Viktoriaaniseen aikaan rakastavaiset lähettivät hyvin hienovaraisesti toisilleen kukkia merkiksi rakkaudestaan. Magnoliat symboloivat silloin arvokkuutta. Muinaisessa Kiinassa magnoliat puolestaan olivat merkinneet naisellista kauneutta ja lempeyttä. Etelä-Amerikassa magnolioita näkee usein morsiuskimpuissa ja siellä kukat symboloivat morsiamen puhtautta sekä myös ylevyyttä. 

Magnolioiden suku on suuri ja laajalle levinnyt. Magnolioita löytyy aina tropiikista lauhkean vyöhykkeen vuoristometsiin asti Aasian ja Amerikan mantereilla. Meillä Suomessa viljeltävät lajit ovat kotoisin Japanista, Koreasta, Kiinasta sekä Pohjois-Amerikasta.

Magnolioita on pidetty liian arkoina Suomen olosuhteisiin mutta tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomesta löytyy lukuisia vanhoja yksilöitä, jotka ovat selvinneet monista kovan pakkasen talvista. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan Suomessa kasvaa lähes 600 magnoliaa, yhteensä 11 eri lajia ja 35 lajiketta. Parhaiten magnoliat menestyvät lounaissaaristossa sekä etelä- ja lounaisrannikolla. Monet lajikkeet ovat osoittautuneet talvenkestäviksi. 

Olen itse nähnyt New Yorkin puistossa ehkä elämäni kauneimman magnolian. Myös keväisessä Amsterdamissa olen ihaillut todella upeita magnoliapuita Rembrandtin aukiolla. En koskaan ole käynyt Tokiossa mutta siellä puistot ovat valkoisenaan magnolioista keväällä. 

Matkustin viime sunnuntaina Arboretum Magnolian puulajipuistoon Lohjalle, jossa vietettiin avoimien ovien päivään kun magnolia kukki. Alun perin yleisöpäivän piti olla 12.toukokuuta mutta lämmin sää oli aikaistanut kukintaa. Valkoiset puut olivat Lohjalla kukassa mutta vaaleanpunaisessa puussa oli harmikseni vain yksi kukka. Saatte nähdä kuvia täällä ihan omassa postauksessa ja tietoa tästä elämyksellisestä paikasta muutenkin.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu vappuaattona Torkkelinmäen magnoliapuista. Huomasin täysin sattumalta Facebookin jostain Helsinki / Helsingin puistot ryhmästä, että näin kauniita magnolioita löytyy Kalliosta. Vielä ehkä ehtii katsomaan näitä kaunokaisia ennen kuin kylmät yöt ruskistavat kukat. Erittäin kaunista ja ensi vuonna uudelleen!