Loviisan Wanhat Talot vol.2

Kun siirryimme Loviisassa talosta toiseen en voinut olla ihailematta Aleksanterinkatuun tehtyjä räsymatto maalauksia. Ihan huikea idea ja tällaisilla jutuilla elävöitetään kaupunkikuvaa sekä luodaan yhteisöllisyyttä kun yhdessä väritetään jalkakäytävälle mattoja. Projektin takana ovat opettajat Kaisa Korpela ja Nina Viklund. Värikkäät matot on maalattu katuun vapun tienoilla ja upealta ne näyttivät vielä elokuun lopunkin auringossa. Haluan tällaisia tänne Espooseenkin!

Kyrkan

Tämä Puutarhakadun talo on toiminut aikoinaan metodistikirkkona ja se näkyy myös talon rakenteissa. Joka kerta talossa käydessäni ihailen olohuoneen korkeaa, holvimaista kattoa, joka tekee tilasta niin valoisan ja kauniin. Hieman erikoista on talossa on olohuonetilan keskelle rakennettu "sisähuone". Talon edelliset arkkitehti omistajat ovat rakentaneet saniteettitilat sekä saunan keskelle tätä isoa olohuonetta. Mietin mielessäni tulisiko huoneeseen vielä enemmän tilantuntua jos punertavat tiilet "sisätilan" ympärillä maalattaisiin vaaleiksi? 

Kyrkanin olohuoneen yhteydessä olevassa keittiötilassa kaikki kaapit ovat avoimia ja kauniit astiat pääsevät näin aina esille. Itse vähän arastelen avohyllyillä säilyttämistä pölyn takia mutta toisaalta harmittaa se, että hankkimani astiasto aarteet ovat katseilta piilossa. Ehkä voisin tehdä jonkun kompromissin - osa piilossa osa näkyvillä....täytyy mietiskellä...

Ringströms Gård

Varmaan jokaisessa Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa olen kirjoittanut ja kuvannut tätä taloa. Talosta on purettu välikattoa ja tiloista on saatu paljon avarampia ja valoisampia. Ringströms Gårdissa on korkeaa tilaa hyödynnetty rakentamalla keittiön päälle hauskasti myös parvi. Rakastan sitä, että talossa on jätetty näkyviin vanhoja rakenteita eikä kaikki ole niin viimeisen päälle viimeisteltyä. Tänne sopii vähän krouvimpi tyyli.

Makuuhuoneen seinästä tulee myös joka kerta otettua kuva - se vaan on niin sanoin kuvaamattoman kaunis. Talon alkuperäinen laudoitus on jätetty seinään sen kummemmin sitä käsittelemättä. Laudat ovat kuin taulu seinällä. Makuuhuoneesta on erotettu matalalla seinällä myös melko erikoisesti kodinhoitohuone sängyn takaa...

Kierrellessä ja kävellessä pitkin kaupunkia tulee väistämättä nälkä vaikka olimmekin tankanneet puutarhakahvilassa. Yritimme taas tänäkin vuonna syömään Bistro Cantoriin Suolatorin laidalla. Valitettavasti emme voineet jäädä sinne odottelemaan koska annosten saaminen pöytään vaati tunnin odottelun. Nälkämme ei olisi kestänyt odottelua ja meillä oli vielä paljon paikkoja, joissa oli suunniteltu käytäväksi. Mietimme tyttöjen kanssa pitäisikö Bistro Cantorin vain yksinkertaistaa ruokalistaansa tapahtuman ajaksi tai palkata enemmän henkilökuntaan jotta palvelu pelaisi nopeammin? Sielläkin olisi nimittäin kiva joskus ruokailla... 

Me suuntasimme merenrantaan ja punaisia aittarakennuksia kohden. Erittäin maistuva ja kermainen kalakeitto 12€ ruisleipien kera ja mikä parasta annos tuotiin terassille viidessä minuutissa tilaamisesta. Taidettiin siinä ottaa vähän valkoviiniäkin keiton kanssa.... :) En muista paikan nimeä mutta ensimmäinen punainen aittarakennus rannassa kadulta päin tultaessa. 

Ollessamme Korpeloiden kotona Pitkänpöydäntalossa tuli Loviisassa melko rankka muutamia minuutteja kestänyt vesisade, joka sai ihmisiä pakkautumaan taloon sisälle. Minulta jäi valitettavasti ottamatta valokuvat ottamatta siinä ryysiksessä. Onneksi sade oli nopeasti ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Korpeloiden pihalla taas rautasängyssä kukkii ja vihertää. Ihana idea!

Ja onnea siitä, että perhe Korpela on asunut jo 25 vuotta tässä ihanassa miljöössä!

Villa Linnea

Kaikille meille kolmelle Villa Linnea on myös uusi tuttavuus Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Talon isäntäväki oli saanut valmiiksi yläkerran, joka oli nyt ensimmäistä kertaa auki myös yleisölle. Meiltä meinasi tämä yläkerta mennä ihan ohi suun mutta onneksi Sari sattui kuulemaan pihamaalla kommentteja yläkerran huoneista ja lopulta löysimme sisäänkäynnin ja portaatkin sinne.

Ja siellä todella kannatti käydä tutustumassa. 

Voi miten kauniita nämä vanhat Ebba Masalinin opetustaulut kasveista ovat! Ei haittaa vaikka kulmissa vähän hiirenkorvia ja taulu revennytkin alareunastaan. Miten ihan tavallinen voikukka taulun aiheena ollakin näin kaunis. Minä niin himoitsen näitä! 

Talossa oli kaikissa huoneissa todella kauniit tapetit. Vanhan turkoosinvihertävän kaapin päällä olevat Karhulan lasin neliskanttiset purkit maljakkoina olivat myös hyvä idea. Katossa roikkuvat vanhat öljylamput äärimmäisen kauniita ja huikean värisiä.

Hauska idea tehdä kukkasia kirjan sivuista. Tämän talon emäntä on selkeästi näppärä askartelemaan ja puuhastelemaan kaikkea. Talon remontointia ja tapahtumia voi seurata myös heidän blogissaan.

Yläkerran sisäänkäynti oli tapetoitu vanhoilla kasvi- ja perhoskirjojen kuvilla. Ihanan kesäinen tunnelma näissä rappusissa läpi vuoden. Myös yläkerran kylpyhuoneen seinässä oli lintukirjan koko kirjo edustettuna. Tämäkin taas vahvisti minun ajatustani laittaa makuuhuoneeseen ne nuotit!

Yläkerran lastenhuoneissa oli hurjan paljon tilaa ja värikkyyttä. Jopa pieni kiipeilyseinä ja katossa roikkuvat renkaat löytyivät lasten valtakunnasta. Täällä on todella tilaa leikkiä ja rakentaa majoja tai vaikka telttaillakin. Lastenhuoneissa myös värikkäät, kauniit tapetit. 

Tätä taloa korjatessa on löytynyt kaikkea jännää kuten kolikko vuodelta 1802 ja 1886 vuoden sanomalehtiä tapettien alta. Blogista voitte lukea lisää talon vaiheista ja saada vastauksen myös siihen mikä tämä talon kivijalan vieressä oleva pieni asetelma oli. Hauska ja omaperäinen kohde!

Julkaistua blogikirjoitukseni sain lisätietoja liittyen kuvan pieneen oveen. Toimittaja Maria Schulgin on ideoinnut  tämän huikean Loviisan Pikkuväen polku jutun. Parikymmentä taiteilijaa, artesaania ja kädentaitajaa on ollut tekemässä näitä pikku ovia, joita sitten löytyy ympäri Loviisa. Tästä linkistä löytyy lisätietoa ovista. Nyt itseäni vähän harmittaa ettemme tienneet polusta ja osanneet etsiä ovia taloissa kulkiessamme. Huikea idea! Marialla on ollut sormensa pelissä myös noiden katuun maalattujen mattojen tekemisessä. 

Talot alkoivat jo sulkea ovia avatakseen ne taas sunnuntaina vierailijoille. Me istuimme vielä hetken terassilla kirkon kupeeseen ja höpöttelimme päivästä ennen kotiinpäin ajoa. Säästyimme onneksi siltä raekuuro/vesisade ryöpyltä kun olimme jo ajamassa moottoritielle sen sataessa alas. En muista, että koskaan aiemmin olisi satanut Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman aikana. 

Kiitos Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman järjestäjille sekä kotinsa avanneille perheille. Ensi kesänä sitten taas nähdään ellei jo Loviisan Joulukotien yhteydessä vuoden lopussa. Loviisalla on erityispaikka espoolaisen bloggaajan sydämessä joten tänne tulee aina palattua....

Erikoiskiitos Maria Schulginille upeasti toteutetusta lehdestä :)

Loviisan Wanhat Talot vol.1

Viime viikonloppuna oli aivan ehdoton loppukesän kohokohta Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma, josta on tullut joka kesäinen must to go -happening. Matkaseurana tällä kertaa Niinan Unelmia blogin Niina ja hyvä ystäväni Sari. Pientä päänvaivaa aiheutti aamulla käteisen nostaminen koska automaatteja on nykyään niin vähän ja ne harvat, jotka löytyvät olivat out of order. Onneksi yksi toimivakin löydettiin. Loviisaan ei käteisennostoa kannata jättää koska siellä automaatteja kyllä on mutta hirveät jonot eivätkä ne setelit välttämättä riitä koko viikonlopuksi nostaville kirppisasiakkaille. 

Ehdimme päivän mittaa kiertää ja kaartaa kohteita vaikka ihan kaikkiin etukäteen merkittyihin ei ehditty ennen sulkemisaikaa kello 17.00. Koska haluan jakaa kanssanne kuvia ja tunnelmia useasta paikasta ja jutusta teen Loviisa päivästämme kaksi erillistä postausta. 

Vackerbacka

Kuten aiemminkin olen täällä kirjoitellut Tina ja Juha Karvosen koti Vackerbacka on hurmaava sekoitus uutta ja vanhaa maustettuna pienellä rock-asenteella. Makuuhuoneessa on tehty muutoksia sitten viime vierailuni jälkeen joulukotitapahtumassa. Lattia on saanut uuden mustavalkoisen shakkikuvioinnin ja muutenkin makuuhuoneen ilme oli muuttunut aavistuksen dramaattiseksi.

 Pidän kokonaisuudesta ja kristallikruunu on piste iin päällä tilassa.    

Ruokapöydällä kaunis sinivalkoinen kattaus melkein kutsui istumaan pöytään herkuttelemaan. Huomatkaa erikoiset lasiset kynttilöillä varustetut lautasliinojen renkaat. Kartellin vaaleansininen FL/Y valaisin täydensi sinistä tunnelmaa. Keltaiset tyynyt antiikkisohvalla ihanan pirtsakat.

Uutta Vackerbackassa olivat myös keittiön seiniin lisätty liitutaulumaali. Hauskoja kirjoituksia elävöittämässä keittiön seinää ja pieni leikkimielisyys on aina paikallaan arjessa.

Pihalle on rakennettu maja, jossa liehui merirosvolippu - HUI! Tämä taitaa olla talon lasten valtakuntaa. Ruohikolla bändikamoja joten musiikkiakin Vackerbackassa taidettiin kuulla. Olisiko talon isäntä ollut mukana tässä rytmiryhmässä musisoimassa..

Pihan puhelinkoppi toimitti nyt kesällä kasvihuoneen virkaa. Tätähän minä vähän joulukotien yhteydessä uumoilin, että kesällä täällä on jotain uutta.  Tomaatteja, paprikaa, kesäkurpitsaa, ruohosipulia ja mustasilmäsusannakin näytti kasvavan kopissa. Sari muisti kuulleensa pihamaalla, että puhelinkoppi olisi maksanut 150€ ja nyt kunnostettuna oli oivallinen kasvihuone. Huikea idea!

Ja voiko kauniimpaa sisääntuloa kadulta talon pihapiiriin olla kuin tämä Vackerbackan sinisellä katolla varustettu tila. Valaisin kruunaa tilan ja nyt katossa roikkui iloisen erivärisiä bombomeja. Karvosia valokuvattiin kovasti mennessämme sisälle joten jossain lehdessä on varmana ollut juttua Vackerbackan talosta ja pariskunnasta.

Villa Lilla Gulan

Villa Lilla Gulanissa oli tapahtunut paljon. Aloin oikein miettiä olenko koskaan edes käynyt tässä kohteessa kun siellä näytti niin erilaiselle. Lisärakennus oli nyt valmis ja huonejärjestys vanhassa osassa oli melkoisesti muuttunut. Uusi osa istuu mielestäni hyvin vanhaan vuonna 1890 rakennettuun hirsitaloon. Lasiveranta keittiön yhteydessä tekee tilasta ihanan avaran ja sohva tyynyineen sekä räsymattoineen oli eksoottinen väripilkku.

Uuden olohuonetilan ehdoton kaunistus on tämä Loviisan entisestä apteekista peräisin oleva kakluuniuuni. Mitkä mielettömät koristelut! Olohuoneen sohvapöytä on talon isännän puusepäntaitojen tulosta ja kerrankin riittävän isokokoinen pöytä. Hauska idea on laittaa tapetti lasiovikaappien sisäosan takaseinään. Kaapissa olevat lasit tulivat paljon paremmin esille tätä kukkakuosia vasten. Aloin heti ideoimaan vähän vastaavaa omaan kotiini...

Entisen lastenhuoneen paikalla on nyt ruokailutila. Kauniin rosoinen ruokapöytä ja kivat eripari tuolit. Pidin valaisimesta ja mietin olisiko tämä sitten talon emännän tekemä? Pienet virkatut pitsiliinat sopivat hyvin kulunutta puupintaa vastaan. Pidin myös ikkunapokista, jotka oli varustettu peileillä sekä ikkunaverhoilla. Huonetilaan tuli yksi "ikkuna" lisää ja avaruuden tuntua.

Uudenpuolen lastenhuoneissa oli myös yhdistetty uutta ja vanhaa. Mahtava iso punainen puuauto ja lentokonevalaisin. Seinällä oli melkein koko seinän kokoinen värikäs taulu kehyksissä.

Vanhempien makuuhuone on kierreportaiden yläpäässä omassa rauhassa. Portaiden molemmin puolin roikkuivat romanttiset pitsiverhot. Valaisin katossa oli myös hauska ja sopi tilaan. 

Uuden osan kuistilla oli valoisaa ja ihana "kaakelilattia". Tosin tämä lattia oli vielä tässä vaiheessa  "linoleumkaakelia". Kaunis marokkolaistyylinen lattia silti - pidin tästä paljon. Ihanaa kun sisustuksessa on värejä ja erilaisia kuoseja myös. Ja kun budjetti antaa myöden voi tämän tilalle vaihtaa ne aidot, oikeat kaakelit...

Olihan sitä välillä pakko vähän poiketa kirpputoreilla penkomassa vanhaa ja käytettyä tavaraa ja vaatteita. Eniten meistä löytöjä teki Niina, jonka onnistui jo Loviisan torilta ostaa kaunis, vanha hiottu lasikulho. Ei Sarikaan huonoksi kakkoseksi jäänyt mutta tällä reissulta minä taisin saada jumbosijan shoppailun suhteen. Jotain pientä kivaa tuli ostettua silti, niistä lisää myöhemmin.

Vanhemmillani on muuten näitä värisillä pampuloilla varustettuja jälkiruokakulhoja. Muistan, että lapsena juhlissa piti aina saada se punapampulainen kulho :)

Tähän pikkuveijariin - ranskanbulldoggi Untoon - törmäsin jo joulukotien yhteydessä. Nyt emme menneet sisälle kuin toiseen puoleen Villa Helgasin talosta. Pihalla oli myynnissä todella kauniita vanhoja ovia. Lisäksi kuolasin yhtä keraamista vaaleansinistä lampunjalkaa. En ostanut sitä kun kierroksemme oli aamulla vasta alussa esineen nähdessäni mutta kun palasimme tähän pihapiiriin kotiin lähtiessämme olivat sekä nämä kauniit ovet että se lampunjalka jo menneet. Harmi juttu!

Ja ihan pakko oli myös vähän syödä päivän mittaan. Ei tällaisia herkkuja puutarhakahvilassa voi mitenkään vastustaa. Valinnanvaraa vaikka mitä makeasta suolaiseen, rahkaan, leivonnaisiin, kylmää juotavaa, kahvia, teetä.... Ja mikä parasta hetkeksi mahdollisuus istahtaa ja lepuuttaa väsyneitä jalkojaan. Ei muuten ollut edes niitä joka kesäisiä elokuun ampiaisia tällä reissulla.

Kyllä näillä eväillä jaksaa taas kiertää ja nälkä pysyy poissa seuraavaan ruokahetkeen saakka :)

Lilla Ljuva

Lumoava Lilla Ljuva oli meille kaikille kolmelle uusi kohde Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Tämä Fröken Wiklundin remontoima talo on kyllä ollut mukana aiemmissa LWT-päivissä mutta kukaan meistä ei ollut sattunut Oltermanninkadulle. Lilla Ljuvaa on vaikea kuvailla sanoilla. Se oli runsaan romanttinen, omaperäinen, yllätyksellinen, leikkisä, kokeileva, rajoja rikkova, hauska, naisellinen, sydämellinen nyt muutamia adjektiiveja mainitakseni. 

Talo ja sen emäntä ennen kaikkea huokuivat sellaista lämmintä fiilistä, että harvoin tällaista kokee. Tässä talossa on varmaan kaunein kylpyhuoneen ovi mitä olen missään nähnyt: kirjan sivuja ja kiiltokuvia. Unohdin katsoa mitä tekstiä sivuilla oli mutta ainakin siellä oli artiklan merkkejä. Itselläni on muhinut päässä jo pari vuotta nuotittaa makuuhuoneessa yksi seinässä pari vuotta sitten Billnäsistä ostetuilla vanhoilla nuottipapereilla.

Ei itse kylpyhuonekaan ole tavallisemmasta päästä suinkaan. Kristina Reginan pelastusrengas, mallinukketorso päässään uimalakki, viherkasveja, ihanan naisellisia tavaroita....tässä huushollissa asuu selkeästi kauniita esineitä rakastava nainen.  

Sisääntulon kuistin seinät on myös tapetoitu erilaisilla tapettikuoseilla. Fröken Wiklund kertoi, että hänen himoitsemana William Morris art deco tapetti olisi maksanut 130€ rulla joten kuisti päädyttiin sittenkin tapetoimaan sisustusprojektista ylijäänneillä mallikirjan tapettipaloilla. Sitten joskus sitä William Morris tapettia, jota nyt seinässä on vain pieni pala.

Astuminen sisälle Lilla Ljuvan tupakeittiöön mykisti kauneudellaan minut viimeistään. Harkittuja yksityiskohtia, yhteen kerättyjä vanhoja ja uusiakin esineitä, viherkasveja, värejä sulassa sovussa ja kuivattuja ruusuja. Talossa oli myös vanha puuhella, josta unohdin kysyä Fröken Wikludilta toimiiko se ja valmistaako hän sillä ruokaa...?

Ihania Kaisa Korpelan keraamisia koiranpäitä seinälle. Ostin joulunkodeista Kaisan kuorokoira, joka nytkin tuossa ikkunanlaudalla katselee kun kirjoitan tätä... :D Toinen karvaisempi koira makaa puolestaan iltalenkin jälkeen korissaan ja kuorsaa.

Hauskan erilainen entisistä matkalaukuista ja hatturasioista koottu säilytysyksikkö oli veikeä.

Pidin myös makuuhuoneen lampusta. Näitä onkin muutamissa sisustusblogeissa näkynyt. Makuuhuoneen seinällä ihanan herkkä ruusutapetti. Naisellista :)

Fröken Wilklund opasti meitä miten nuupahtaneita ruusuista voi tehdä ihan uuden ruusuesineen pujottelemalla ensin ruusut kannoistaan rautalankaan. Lankaa voi sitten taivuttaa haluttuun muotoon.

Tästä talosta ei olisi millään malttanut lähteä....ihana paikka! Tänne haluan päästä myös uudelleen vaikka joulukotien aikaan. Mielenkiinnolla myös odotan mitä olohuoneen kammarin suhteen tapahtuu - nyt siellä oli talon omistajan kissan valtakunta tai miten ullakon kunnostus etenee... 

...to be continued - ....