elokuuta 29, 2023

Mimmin vatsapöpö, ampiaisenpistos käsivarteen ja kotijuttuja

 

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on mahtunut sekä mukavia että niitä vähemmän mukavia tapahtumia. Olin juuri ehtinyt kehuskella tutulle koiran ulkoiluttajalle kuinka Mimmi on ollut koko kesän ihan terve eikä yhtään punkkiakaan ole valkomustasta turkista löytynyt. Seuraavana päivänä eli tiistai iltana viikko sitten Mimmi kävi illalla nuuhkimassa kuivamuonakippoaan syömättä murustakaan ruoasta. Ajattelin, että seuraavana aamuna Royal Canin Jackrussell kuivamuona olisi ihan varmasti syöty alle minuutissa kupista. Toisin kävi eli siihen ei edes koskettu. Ehkä vain kuuma ilma oli saanut sen ruokahalun katoamaan. Seuraavana aamuna kävi taas sama juttu eli ruokakupilla käytiin toki tarkistamassa mitä olisi tarjolla mutta siihen ei koskettu. Kun teimme iltapäivälenkkiä huomasin, että Mimmi vatsa oli aavistuksen löysällä joka sitten iltaa kohden muuttuikin lähes vesiripuliksi. 

Soittelin torstaina puolenpäivän aikaan Espoon eläinsairaalaan ja kyselin aikaa Mimmin omalle eläinlääkärille. Eläinlääkäri Tarja Forell oli vielä kesälaitumilla joten päätin mennä puoli neljän aikaan päivystykseen odottamaan vapaata lääkäriä koska kaikki varattavissa olevat ajat olivat jo menneet. Kuuteen mennessä oli eläinhoitaja käynyt ottamassa Mimmiltä yleiset terveystiedot ylös ja samalla mitattiin myös lämpö, joka oli aavistuksen koholla. Eläinlääkärissä Mimmi on aina todella vilkas eli hoitaja mietti olisiko lämpö voinut nousta ihan innostuksesta. Ilta kahdeksalta kävin ilmoittamassa, että lähdemme kotiin koska minua painoi jo nälkä sekä jano ja Mimmikin olisi selkeästi halunnut ulos tai kotiin. Ystävällinen eläinhoitaja varasi meille seuraavalle aamulle ajan kello 10 Omaeläinklinikka Remediumiin Friisilässä ja Espoon eläinsairaalan kaikki ajat oli jo varattu. 

Eläinlääkäri kuunteli Mimmin keuhkot ja suolistoäänet, paineli sen vatsan, katsoi ikenet, tarkisti nestetilannetta sen turkista ja otatti myös pienen verenkuvan koska kuumemittari näytti nyt 39,9 °C eli koiruudella oli selkeästi kuumetta. Verikokeesta paljastui, että Mimmin CRP oli todella koholla mutta onneksi sen maksa- ja munuaisarvoissa ei ollut poikkeamaan. Iltahämärissä olen monta kertaa pelännyt, että Mimmi ottaa ruohikolta sieniä suuhunsa koska hän on tehnyt niin aiemminkin. Tai syö muuten jotain epäsopivaa, joka sotkee sen vatsan aiheuttaen gastroendriitin kuten eläinlääkärin diagnoosissa luki. 

Antibiootit alkoivat todella nopeasti tehota ja lisäksi saatiin pahoinvointilääkettä (vaikka Mimmi ei ollutkaan oksentanut), pektiinitabletteja sitomaan ulosteen nestettä ja vanhaa kunnon Inupect fortea tukemaan suoliston hyvinvointia. Mimmin tilanne helpotti todella nopeasti ja huomenna nautitaan viimeinen abtibiootti. Mimmi on taas puuhakas oma itsensä. Minun täytyy varata uusi labrakoe aika, jotta pystytään tarkistamaan CRP:n laskenee normaaliin. 

Minua puolestaan pisti ampiainen kun olin isäni kanssa kahvila Kampelassa Aurinkolahdessa. Olimme jo edellisellä kerralla  todenneet, että ampiaiset vai pitäisi käyttää termiä ampiaisparvet piinaavat kahvittelevia ihmisiä. Nautimme silloin pannukakkua kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa kunnes yhtäkkiä jostain pölähti pöydälle ja suoraan pannukakkulautasille kymmenittäin ampiaisia. Viime viikolla kahviteltiin kahvila Kampelan "lasihuoneessa". Kun otin kahvilan sisältä kahvia sekä voileipiä tunsin oudon piston käsivarressani. Päästyäni "lasihuoneeseen" huomasin, että pieni pistokohta oli jo turvonnut ihan hurjasti ja sitä kirveli. Minua oli siis purrut ampiainen. Onneksi en saanut anaflyksista shokkia ampiaisenpistoksesta kuten hyvä ystäväni vaan selvisin siitä turvotuksella, säryllä ja inhoreaktiolla.

Kahvikaan ei lohikatkarapuleivän kanssa kahvila Kampelan "lasihuoneessa" ollut kovin nautinnollista kun kättäni särki ampiaisenpistos. Vasta myöhään illalla nukkumaan mennessä käden turvotus oli jo melko hyvin laskenut vaikka raajaa edelleen jomotti. Yritän myös ymmärtää tilannetta ampiaisten kannalta koska niiden elämässä on tapahtunut loppukesästä todella isoja asioita. Syksyn lähestyessä vanha kuningatar kuolee eikä pesään tule enää uusia toukkia. Työläisampiaisten elämän tarkoitus on yhtäkkiä kokonaan hävinnyt koska pesässä ei ole huolehdittavia toukkia. Itse asiassa koko ampiaispesä on romahtamispisteessä. Kaipa siinä sitten tulee tuikittua piikillään vaikka ihan viattoman ihmisen käsivarteen.  

Kotona olen vähän vaihdellut erilaisten asetelmia paikkoja. Aika harvoin lähden siirtelemään huonekaluja kotona koska niille on aika optimaaliset paikat jo valittu eri huoneista. Kun minua alkaa joku juttu tympimään voin seuraavana päivänä juurikin muuttamalla pieniä asioita huonetilassa tai kuten minä niitä kutsun "asetelmia" luoden saada aikaan ihan uuden ilmeen. Hyvinkin pienillä asioilla tekee ihan erilaisen interiöörin kotiinsa. Kuvan kiinalainen soturi onkin jo esitelty marjonmatkassa Instagramin puolelle eli tein hyvän nettishoppailun Lappeenrannassa sijaitsevasta Grandee Orchidée interior centeristä. Kurkkaa IG-puolelta lisätietoja ostoksesta ja ota samalla minun IG-tili seuraukseen. 

Ennen joulua löysin Sellon Rustasta aivan ihania "läpinäkyviä pöytävalaisimen jalkoja". Minulla on Pentikin lähes vastaava mutta suurempi valaisinjalusta, joka olen löytänyt Fidasta käytettynä. Kukalliset varjostimet ovat alun perin Ikeasta mutta omani ostin myös Fidasta ja olivat ihan uusia nekin. Ikkunalaudalla minun Nanny Still aarteeni eli kaksi Stella Polaris pulloa sekä vihreä Flindari karahvi. 

HUOM! Sellossa ei todellakaan ole Rustan liikettä vaan se on Mankkaalla samassa kompleksissa mistä löytyy Tokmanni, Lidl, Peten koiratarvike, KotiPizza jne. 

Tuota panamalaishattua on kyllä pidetty parvekkeelle päässä ettei ikävä auringonpistos tai lämpöhalvaus iskisi. Kun olen istunut parveketuolissa lukemassa Agatha Cristien ja Simenon Maigretin dekkareita on hyvä olla joku hattu viilentämässä ja kannullinen viileää juomaan käsillä. Onneksi meidän parveke on säilynyt ampiaisvapaana ainakin toistaiseksi. Viikko sitten näin parvekkeella sudenkorennon mutta kun ehdin hakea kameran oli sudenkorento jo lentänyt seuraavaan kohteeseen. 









Makuuhuoneen Lack-hyllyssä minulla on "ympäri vuoden oma hiekkaranta simpukoilla ja kotiloilla". Olohuoneen pöydällä meillä on kesällä aina muistuttamassa keväästä ja kesästä sekä hiekkarannoista isoja synteettisiä simpukoita, jotka on siis ostettu sisustusliikkeessä. Rapu-naiselle on tärkeää, että näitä "vesielementtejä" on läsnä. 









Perinteiseen raidalliseen entisaikojen uima-asuun pukeutunut kaveri on löytö kirpparilta. Nämä meriaiheiset esineet tulevat olemaan meillä aika pitkään syksyyn vielä esillä koska minähän olen se ikuinen kesänvenyttäjä. Kuljen taas myös sukitta pitkälle syksyyn ja kesämekkoihin voi hyvin lisätä villatakin ettei palele. 

Perjantaina alkaa syyskuu ja tässä on viime päivinä saatu kyllä vettä ainakin meillä Espoossa ihan huolella. Toisaalta eilen oli ihan aurinkoinen päivä ja lämpöäkin oli 18 °C. Tälle päivälle luvattiin hurjia ukkosia mutta meillä ei niitä ainakaan vielä ole näkynyt. Viikonlopulle ja ensi viikon alkuun on ennustettu taas aurinkoa. En ole vielä luovuttamassa kesästä! 




 

elokuuta 27, 2023

Hurmaava Villa Mickos oli ensimmäistä kertaa mukana LWT-tapahtumassa

 

Terveisiä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta! Vietin lähes koko lauantai päivän ihanan tunnelmallisissa vanhoissa taloissa aistien värejä, muotoja, materiaaleja, tunnelmaa ja "menneen maailman henkeä". Ja taas jälleen kerran minun aikani loppui kesken eli valitettavasti kohde Sjövalla, Varvikintiellä Loviisassa jäi näkemättä sekä kokematta. Koska vierailin etäkohteissa eli Loviisan kantakaupungin ulkopuolella myös itse matkaamiseen autolla meni toki jonkin verran aikaa. Minulla on myös tapana aina ajautua keskusteluun asukkaiden kanssa ja niin kävi tälläkin kertaa. Taidan olla melko kova juttelemaan sekä myös kyselemään itseäni kiinnostavista asioista liittyen kohteeseen . Keskustelut asukkaiden kanssa ovatkin yksi vierailuni kohokohta ja on todella mielenkiintoista myös kuulla miten taloja on lähdetty muokkaamaan omaan makuun ja perhetilanteeseen sopiviksi. 

Ajattelin aloittaa LWT23 -talojen purkamisen täällä blogissa viimeisestä vierailukohteestani eli Villa Mickos, joka löytyy osoitteesta Mikkolantie 21. Pariskunta Päivi ja Samuli Turunen ovat hankkineet keväällä 2021 itselleen Mickosin tilan päärakennuksen. Valkontieltä käännytään Mikkolantielle ja kartassa paikan nimenä on Haravankylä, josta näyttää löytyvän sekä Haravankylän lintutorni että Haravankylän kosteikko. Näillä seuduilla on varmasti keväisin ja syksyisin paljon lintuja sekä myös bongareita liikkeellä. Haravankylä mainitaan historiankirjoissa jo 1500-luvulla ja se on ollut silloin huomattavaa maanviljelyseutua suurine metsineen.  


Villa Mickos on keltavalkoinen suuri talovanhus, joka LWT23 -lehden mukaan olisi rakennettu noin 1890 ja sitä olisi vuosien saatossa hallinnoinut peräti neljä eri omistajaa ja sukua. Vaikea sanoa onko talon ympärillä ollut perinteinen puutarha omenapuineen ja marjapensaineen koska nyt taloa ympäröivät nurmikot. Itse hirsirunkoinen rakennus on julkisivultaan suojattu mutta muuten talossa on vuosien saatossa tehty paljon muutoksia. Ajan hengen mukaisesti on päärakennus modernisoitu 1954-1955 ja oletettavasti talon ikkunat ovat tuolta ajalta. Seuraava iso mullistus Mickosin tilan päärakennuksessa koettiin 1960-1970 -lukujen vaihteessa, jolloin rakennusta on nostettu. Tässä operaatiossa on valitettavasti poistettu vanhat tulisijat ja lattiat mikä oli hyvin tyypillistä juuri tuona aikakautena kun vanhaa ei vielä osattu arvostaa samoin kuin nykyään. 


Keltaisen talon sisustus oli minulle hyvin mieleinen koska se oli äärimmäisen tarkkaan mietitty kokonaisuus. Kalustus oli vanhaa tai osittain varmaan myös uusvanhaa ja aavistuksen myös ylellistä sekä romanttista. Talon emännällä on samanlainen maku vanhan posliinin suhteen eli sinivalkoiset astiat ovat hänellekin mieleen kun myös minulle. Huonetiloissa oli todella paljon valkosinisiä soppakulhoja, vateja, kastikeastioita ja muitakin ruokakaluston osia koristeena tai kokonaisina vitriinikaappeina täynnä kerättyä sinivalkoista posliinia. 

Talon keittiö on valtavan suuri mikä oli minusta äärimmäisen hyvä ratkaisu koska monesti keittiössä myös viihdytään yhdessä kokkailemassa ja tilaa pitää ollakin runsaasti. Kun katselin näitä ottamiani valokuviani tänne blogin kuvitukseen huomasin keittiön yhden kaapin päällä olevan asetelman takana vanhan piirustuksen talon puutarhasuunnitelmasta. Eli puutarha on varmasti jossain vaiheessa ollutkin kadunpuolelta täynnä erilaisia satoa tuottavia puita ja pensaita. Suunnitelmaan on kirjoitettu Räfsby, Mickos ja Pernaja eli näihin aikoihin on alue todella kuulunut Pernajaan eikä Loviisaan. Osaksi Loviisaa alue päätyi vasta 1957. Onkohan Haravankylän nimi aiemmin ollutkin Räfsby?



Mickosin keittiössä oli vanhoja antiikkiesineitä siellä täällä luomassa katossa roikkuvan reikäleipävartaan lisäksi sekä historiallisuutta että myös kodikkuutta tilaan. Vaikka nurkassa seisoi moderni Smegin jääkaappi oli senkin päälle asetettu perunakappa antamaan taas lämpöä keittiöön. Puinen kirnu vanhan hellan vieressä muistutti ajasta, jolloin kotona on vielä kirnuttu. Lapsuuden kodissani meillä oli vanhassa kirnussa eteistilassa sateenvarjoja - vanhoja esineitä voi hyvin luovasti uusiokäyttää. Puinen väkipyörä eli talja, plogi, pylpyrä - rakkaalla lapsella tai siis tuiki tavallisella purjehduksen apuvälineellä on todella lukuisia kutsumanimiä - oli kaunis merellinen elementti talossa, jossa Suomenlahti on ihan näköetäisyydellä. 


Lisää sinivalkoisia astioista sekä keittiön lasivitriinikaapissa ja myös korkeiden keittiön kaappien päälle aseteltuna ruokaserviisin osina. Tunsin heti yhteenkuuluvuutta talon emäntään, joka ihan varmasti on yhtä astiahullu kuin itsekin olen ja suuri sinivalkoisen posliinin fani. Keittiön pöydän ääressä oli ihanan keveitä wieniläistuoleja ja perinteinen sivustavedettävä puusohva. 



Ruokailuhuoneessa talon emäntä sytytteli kynttilöitä luomaan lisää tunnelmaa huonetilaan. Murretut maanläheiset värit tekstiileissä, matoissa ja muussa sisustuksessa toimi äärimmäisen hyvin myös sinivalkoisuuden kanssa. Villa Mickos oli täynnä toinen toistaan kauneimpia kukka-asetelmia. Moni ihmetteli onko talon rouva myös velho huonekasvien hoidossa koska mm. joulutähti oli edelleen hengissä vaikka joulusta on jo yli puoli vuotta mutta toimi nyt viherkasvina äärimmäisen hyvin. Päivi Turunen vastasi diplomaattisesti, että kyllä hän myös onnistuu tappamaan hyvin lupaavan kasvin kodissaan alle aikayksikön.



Minä rakastuin Villa Mickosin kaappikelloihin koska ne olivat niin äärimmäisen kauniita yksilöitä jokainen. Kaappikellon nakuttava ääni voi häiritä mutta minusta se on vain ihanan tuttu ja turvallinen ääni, johon voi hyvin levollisesti nukahtaa. Ehkä minulla on jossain elämäni vaiheessa oma kaappikello. 

Eri huonetilasta toiseen siirtyessä tuli myös vastaan pieniä käytäviä, halleja, huonetiloja, joihin oli kerätty todella nerokkaita asetelmia. Salin ja verannan välillä olevaan käytävätilaan oli sommiteltu kollaasi vanhoista mustavalkovalokuvista, joista osaa oli kyllä väritetty. Olivatko kuvan henkilöt ehkä omia isoisovanhempia vai satunnaisesti kuvattuja ihmisiä, joiden valokuvat olivat vain päätyneet taloon? Olen itsekin ostanut Fidasta täysin ex-tempore vanhoja mustavalkokuvia 1900-luvun alkupuolelta ja niitä on aivan älyttömän mielenkiintoista tutkia tarkemmin. 











Salongissa tilaa oli runsaasti ja erilaisia istuskeluryhmiä ajan hengen mukaisesti. Hauska pyramidi, joka oli tehty vanhoista matkalaukuista 50 vuoden takaa. Itselläni on muutamia vanhoja matkalaukkuja mutta vielä en näin korkeaan torniin yllä! Jätelavoilta olen onnistunut muutaman yksilön itselleni löytämään. Toisen romusta on tullut minun aarteeni. 



Lopuksi vielä pari kuvaan vanhempien ylellisestä makuuhuoneesta. 

Villa Mickos oli äärimmäisen kaunis, tyylikäs ja sinisävytteinen unelmakoti, jossa olisin itsekin viihtynyt oikein hyvin. Luin talon esittelytekstistä, että talossa asuu vanhempien lisäksi kaksi nuorimmaista lasta sekä kaksi koiraa ja neljä kissaa. Ehkä täälläkin on välillä hyrskyn myrskyn meininki kun lapset ja eläimet ovat peuhanneet. Onneksi kodit on tehty asuttaviksi ja ne voidaan myös järjestää kulloisenkin elämäntarpeen mukaan uudelleen. Vaikka tilassa on vanhoja ehkä peräti antiikkisia esineitä ei se tarkoita sitä, että pitää kuiskia tai varoa liikkumasta. 

Mitä sinä pidit Villa Mickosin sisustuksesta? Löysitkö itseäsi miellyttäviä esineitä tai yksityiskohtia? Onko sinivalkoinen posliini heikkoutesi?





elokuuta 22, 2023

Loviisan Wanhat Talot 2023 -tapahtuma avaa ihanien talojen ovet taas katselijoille

Tulevana viikonloppuna 26.-27.8.2023 otetaan taas perinteisesti suunnaksi ihana Loviisan pikkukaupunki itäisellä Uudellamaalla ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Itse vierailin tapahtumassa ensimmäistä kertaa kesällä 2012 joten pitkät ovat perinteet ja jatkuvat tästä eteenpäinkin. Minä menetin nimittäin sydämeni heti ensivisiittini jälkeen hurmaavalle pikkukaupungille, sen vanhoille kauniille taloilla ja aivan ihanille ihmisille, joista monista on vuosien saatossa tullut loviisalaisia ystäviä, joita tavataan ainakin kahdesti vuodessa eli kesäisessä LWT -tapahtumassa ja Wanhan Ajan Joulukotien aikaan joulukuussa. Unohtamatta toki aiemmin kesällä järjestettävää Avoimet puutarhat -viikonloppua, jolloin taitavat viherpeukalot esittelevät kauniisti kukkivia kotipihojaan sekä hyötypuutarhojaan. Loviisa ♥ 

Ajattelin tänä kesänä käydä katsomassa kohteita, joissa en koskaan aiemmin ole käynyt tai kohteita, joissa olen vieraillut lähemmäs kymmenen vuotta sitten yhden kerran. Ihan varmasti tuon päivän aikana käyn myös tutuissa taloissa kuten Pitkänpöydäntalo, Huset vid ån, Kuninkaanlampi, Lilla ljuva muutamia mainitakseni. Osa kohteista on myös Loviisan kaupugin ulkopuolella eli aion käydä Malmgårdissa sekä Isnäsissa muutamassa kohteessa. 

Katselin juuri säätiedotusta viikonlopulle ja se näytti minusta ihan hyvältä. Aurinkoa, lämpötila 20C asteessa ja välillä saattaa ripsiä vettäkin eli siis tyypillinen kesäsää tulossa. Koska talot ovat minulle uusia olen ystävällisesti saanut käyttöön Loviisan Wanhat Talot -yhdistyksen puheenjohtaja Nina Wiklundilta kohteista otettuja valokuvia. Valokuvaajien nimitiedot löytyvät lainattujen kuvien yhteydessä. Kahdessa kohteessa, joissa olen käynyt vuosia sitten olen käyttänyt omia ottamiani valokuvia vuosien takaa.

Ota mukava asento ja lähde mukaan Loviisan pikkukaupunkiin kurkkailemaan muutamaan taloon sisälle. Ehkä sinäkin innostunut lähtemään Loviisaan piipahtamaan ja me vaikka sattumalta näemme jossain talokohteessa. 

Talbacka - Malmgård 85, Malmgård






valokuvat: Loviisan Wanhat Talot 

Talbacka on kohde, josta aloitan oman kierrokseni. Kun ajelen Espoosta Porvoon moottoritietä pitkin on fiksua aloittaa tästä itäuusmaalaisessa perinnemaisemassa olevasta punamultatalosta. Vuonna 1917 rakennettu talo on Malmgårdin kartanon työväenasunto. Talo on valtavan suuri eli lähes 300 neliötä, joten täällä puuhaa kyllä riittää koko perheelle. Talon ovat ostaneet Ruut Luukkonen ja Jahkob Tjäder vuonna 2021. Tässä talossa on paljon mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä ja taloa ympäröi puutarha, joka sekin kaipaa trimmaamista. Talon pihapiirissä on kukko kanoineen ja ehkä jatkossa myös jotain muita pieneläimiä nähdään Talabackassa. 

Pihlajarinne - Edöntie 130, Isnäs









valokuvat: Kati Kunttu 

Pihlajarinne on 1800-luvun lopulla rakennettu hirsirakennus, joka on vuosien saatossa nähnyt ja kokenut erilaisia perheitä asukkainaan. Tällä hetkellä yhdessä talon asunnoista asuu Jenni Koistinen kahden tyttärensä kanssa. Heidän 114 neliön kotia kuvaillaan viihtyisäksi, avaraksi ja kauniisti sisustetuksi. Taloon on tehty valtavasti muutoksi, jotta neljän hellahuoneen kokonaisuudesta on saatu toimiva ja isompi koti. 

Labbyn kartano ja vanha väentupa - Labbyn kartano 49, Isnäs






Kesällä 2019 LWT:n yhteydessä kun toimin VIP-bloggaajana kävin myös tutustumassa tähän historialliseen kartanoon ja sen väentupaan. Labbyn kartanon päärakennus on siirretty 1860-luvulla nykyiselle paikalleen juustomestarin ja pehtorin asunnoksi. Ison kartanorakennuksen vierestä löytyy 1700-luvulla rakennettu Väentupa. Kartanoa on remontoitua huone kerrallaan ja 2018 talo sai  uuden katon. Kartanon mailla on peräti 15 rakennusta, joita kaikkia kunnostetaan tällä hetkellä. Kartanoon kuuluu olennaisesti myös kartanopuisto joten myös sitä ollaan ennallistamassa kartanon ympärille. 

Smeds Hemman - Fantsnäsintie 95, Loviisa



Kesän 2016 LWT-tapahtuman yhteydessä olen vieraillut edellisen kerran Smeds hemma -nimisessä talossa. Kohde oli meidän viimeinen talo ja meinasi tulla hoppu, että ehdimme ajoissa taloon sisälle ja myös katsella tätä upeaa ja kaunista kesäasuntoa meren rannalla. 

Smeds hemman on rakennettu jo 1700-luvulla Ruotsin armeijan everstiluutnantin puustelliksi. Vastaavia rakennuksia kuin Smeds hemman löytyy Suomesta vain kolme! Talo on siirretty tälle paikalle jostain tuntemattomasta paikasta. Taloon on tehty ajan kuluessa muutoksia mm. pohjapiirustuksissa näkyvä eteläpääty on poistettu jossain vaiheessa. Hirsitalossa on kauniita yksityiskohtia ja upeita sisustuksia. Muistan, että minulle jäi erityisesti mieleen huone, jossa oli värikkäitä talonpoikaiskalusteita. 

Villa Mickos - Mikkolantie 21 Loviisa




valokuvat: Anne Karkkonen 

Villa Mickos on itselleni ihan uusi tuttavuus! Päivi ja Samuli Turunen ovat hankkineet Mickosin tilan päärakennuksen 2021. Talossa asuu vanhempien lisäksi pari lasta, kaksi koiraa ja neljä kissaa - ihanan eläinrakas perhe! Mickosin päärakennus on rakennettu noin 1890 ja taloa on vuosien saatossa hallinnoineet neljä eri omistajaa ja sukua. Itse päärakennus on 1954-1955 modernisoitu ja toinen suuri mullistus on ollut 1960-1970 -lukujen taitteessa. Vanhat tulisijat on ikävästi vuosien saatossa purettu samoin lattiat. Onneksi hirsirunkoinen rakennus on julkisivultaan suojattu. 

Sjövalla - Varvikintie 14, Loviisa






valokuvat: Anne Karkkonen 

Sjövalla on rakennettu 1907 ja siinä oli Berlinin luotsiperheen aikana ollut vain 65 neliötä. Vuodesta 1967 Sjövalla oli talvikylmä kesämökki ilman juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia. Maria Linde osti talon vuonna 2016 ja käynnisti siellä mittavan projektin. Neliöitä löytyy nykyään 136 ja kaikki ovat lämmintä tilaa. Taloon on tullut kylpyhuone ja wc sekä iso uusi makuuhuone sekä suurempi veranta. Talon hirsikehikko on onneksi kunnossa ja myös sisäkatot on onnistuttu säästämään kuten myös salin vanhat lattialankut, ovia, salin kaakeliuuni ja keittiön hella. 

Jos viikonloppuna ei ole muita suunnitelmia niin lähdepä LWT -tapahtumaan katselemaan kauniita vanhoja taloja. Loviisa on pieni kaupunki mutta se tarjoaa valtavasti elämyksiä vanhojen talojen lisäksi. Jos nähdään Loviisassa niin moikataan! 

Template designed by Rainy Day