lokakuuta 31, 2020

Frida Kahlon vahva tyyli








Kuva Nickolas Muray 1939 / Victoria and Albert Museum 

Frida Kahlo oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnetaan tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta ilmaisevista maalauksistaan. Hän maalasi käyttäen voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista. Fridan omintakeisessa maalaustyylissä oli mukana myös eurooppalaisia vaikutteita realismista, symbolismista ja surrealismista. 

Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón (1907-1954) oli myös oman aikansa suuri muoti-ikoni. Marraskuussa 1938 Frida Kahlo esiintyi ranskalaisen Voguen kannessa yllään perinteinen meksikolainen tehuana, paksut tummat hiusletit kiedottuina pään ympäri sekä runsas kukkakoriste hiuksissaan. Huulillaan Fridalla oli Revlonin suosikkihuulipunaansa "Kaikki on ruusuista". Frida Kahlon omaperäinen pukeutumistyyli huomattiin ja hän loi uuden muoti-ilmiön käyttämällä rohkeasti perinteistä meksikolaista asua.


Kuva Nickolas Muray 1938

Kesällä 2018 haaveilin matkasta Lontooseen katsomaan Victoria and Albert Museumin näyttelyä "Frida Kahlo: Making Herself Up". Esillä olisi ollut ensimmäistä kertaa Meksikon ulkopuolella yli 200 Kahlon henkilökohtaista tavaraa. Matka ei valitettavasti kuitenkaan toteutunut. Kun Frida kuoli vuonna 1954 määräsi hänen taiteilija-aviomiehensä Diego Rivera vaimonsa tavarat lukkojen taakse säilöön Mexico Cityn Siniseen taloon. Diego itse kuoli kolme vuotta myöhemmin mutta vasta 2004 Fridan henkilökohtaiset tavarat näkivät päivänvalon. Fridan lapsuudenkoti La Casa Azul - Sininen talo avattiin yleisölle museona 1958. Keväällä kun koronapandemia alkoi tein virtuaalivierailun museossa ja joskus kun voimme taas matkustaa haluaisin ehdottomasti käydä Sinisessä talossa ihan paikan päällä. 












Victoria & Albert Museum näyttely herätti ihmisissä sekä ihastusta että vihastusta. Fridan upean värikkäitä ja kauniita pukuja oli esillä monia. Näyttelyesineiden joukossa olivat myös Fridan puinen jalkaproteesi ja hänen käyttämänsä tukikorsetti, jotka puistattivat joitain katselijoita. Esineet kuitenkin kuuluivat olennaisesti Fridan elämään, joka oli hyvin traaginen. Kun Frida oli 6-vuotias hän sairastui polioon, jonka seurauksena hän ontui oikeaa, lyhyempää jalkaansa. 


Kuva Frida Kahlo Museum, Meksiko

Syyskuussa 1925 18-vuotias Frida oli palaamassa lääketieteenkoulusta täpötäydessä bussissa, joka yhtäkkiä törmäsi yhteen raitiovaunun kanssa. Useimmat onnettomuuden uhrit kuolivat heti tai myöhemmin vammoihinsa mutta Frida selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä. Hän joutui läpikäymään yli 30 vaikeaa leikkausta vammojensa takia. Fridan lävitse oli tunkeutunut onnettomuudessa metallitanko, joka aiheutti vaurioita hänen selkärangassaan, kylkiluissaan ja lantiossaan. 

Frida vietti useita kuukausia sairaalassa kuntouttamassa itseään ja samalla hän palasi maalausharrastuksensa pariin. Frida Kahlo joutui onnettomuuden takia käyttämään myös tukikorsettia elämänsä loppuun saakka. Frida sai myöhemmin elämässään lukuisia keskenmenoja eikä onnistunut onnettomuuden takia saamaan omaa lasta mitä hän suri todella paljon. Vuotta ennen kuolemaansa Fridan oikea jalka jouduttiin amputoimaan kuolion takia joten loppuelämänsä hän eli jalkaproteesin kanssa. 





Kuva Florence Arquin 1951


Kuva Nickolas Muray 

Kun tietää Frida Kahlon elämänkulun ei liene yllätys, että hän tuli tunnetuksia juuri tuskaa ja kuolemaa kuvaavista maalauksistaan. Hän maalasi myös monia inhorealistisia omakuvia itsestään. Frida ei kuitenkaan koskaan maalannut mitään suoranaisesti liittyen onnettomuuteen, jossa hän itse oli vammautunut. Frida Kahlo myös haastoi perinteisiä naisen kauneuskäsitteitä voimakkaasti töissään. Hän maalasi omiin tauluihinsa hyvin korostetusti omat, rehevät kulmakarvansa ja viiksensä. Tumma latinonainen oli ylpeä juuristaan eikä peitellyt karvoitustaan.


Kuva Leo Matiz 1943

Frida Kahlon tyyli sekä omassa pukeutumisessaan että maalamisessa oli hyvin erilainen mihin oltiin totuttu. Kahlo on ensimmäisiä naistaiteilijoita, joka maalasi rohkeasti omakuviaan sekä poliittisiakin aiheita. Aiemmin oltiin totuttu siihen, että naistaiteilija maalaa perinteisesti hedelmäasetelmia tai maisemia. Kahlo otti töissään kantaa myös poliittisesti. Frida oli naimisissa taiteilija Diego Riveran kanssa kahdesti. Hän tunnustautui myös avoimesti biseksuaaliseksi ja oli rohkeasti oman tiensä kulkija, joka käänsi elämänsä tragedian voimaksi.


Kuva Javier Hinojosa, Frida Kahlo Museum
 








Kuva Miguel Tovar, Frida Kahlo Museum

Frida Kahlon oma tyyli syntyi siitä, että hän pukeutui perinteiseen meksikolaiseen tehuana-pukuun. Syitä meksikolaisen tehuanan - kansannaisen asun - käyttämiseen oli varmasti monia. Muistan lukeneeni jostain, että Diego Rivera piti todella paljon näistä perinteisistä meksikolaisista asuista ja hän olisi antanut ensimmäisen tehuanan Fridalle. Toisaalta tehuanan pitkä hame ja sen symmetrinen muoto auttoivat Fridaa myös luomaan normaalimman kuvan omasta kehostaan. Polion ja onnettomuuden jälkeen hänen oikea jalkansa oli ohuempi kuin vasen ja pitkä hame peitti tämän ikävän tosiseikan. Myös tehuanan mittasuhteet ja symmetria olivat eduksi muuten elämän kolhimalla Fridalle, jonka oma keho ei ollut täydellinen. Frida oli kuuluisaa muraalimaalari Diegoa 21 vuotta nuorempi joten itse aloittevana taidemaalarina hän varmasti halusi myös pukeutumisellaan viestittää asioita.  



Kuva Lauren Fleschmann, New York Times

Frida Kahlon tyyli pitää hiuksiaan ylhäällä lisäten niihin vielä kukkia teki hänestä ylväämmän näköisen sekä vieläkin näyttävämmän. Frida rakasti myös suuria atsteekkikoruja, joita hän käytti runsaasti pukeutumisessaan korvakorujen lisäksi. Kun Fridan jäämistö vihdoin avattiin löydettiin lukematon määrä kosmetiikkaa eli Fridan Revlonin huulipunia ja kynsilakkoja. Fridan suosikkihuulipuna oli ollut Revlonin "Everything rosy" ja poskipuna samalta valmistajalta "Clear red". Kynsiinsä Frida oli taas sipaissut Revlonin "Frosted Snow Pink" tai "Frosted Pink Lightning" sävyjä. 












Kuva Frida Kahlo Museum, Mexico City




 
Frida Kahlo ei todellakaan ollut korujen suhteen "less is more" -linjalla vaan ihan päinvastoin. Fridalla oli koruja aina paljon asusteinaan. Frida käytti sekä esikolumbiaalisia intiaanikulttuurien helminauhoja ja kaiverrettuja koruja kuin myös hienostuneita, antiikkisia ja hienoja portugalilais-espanjalaisvaikutteisia koruja kuten pitkiä roikkuvia korvakoruja. Frida kantoi korunsa arvokkaasti eikä niitä minusta ollut yhtään liikaa hänen tyyliinsä.

Itselläni on ollut haave pukeutua joskus vaikka naamiaisiin Frida Kahloksi. Kukkaseppeleet ovat olleet muotia jo vuosia ja omat hiukseni saisi myös leteillä nostettua pään päälle. Maksimittainen hame tai ehkä kaksikin päällekkäin ja lyhythihainen pusero. Huivi peittämään hartioita ja koruja riittävästi. Punaiset huulet, punatut posket ja ehkä enemmän tuuheutta omiin kulmakarvoihin. Aion vielä jonain päivänä toteuttaa tämän haaveen. Meksikossa myydään myös aivan huikean kauniita tehuana-pukuja. Laitan tuohon kuvan alle linkin, josta voitte kurkata lisää. 



Frida Kahlon merkitys sekä taiteessa että omassa tyylissään on ollut äärimmäisen merkittävä. Frida toteutti vaikeuksista huolimatta itseään sekä taiteilijana että naisena monilla alueilla. Jään haaveilemaan joskus tulevaisuudessa tapahtuvasta Meksikon matkasta, Frida museosta, Sinisestä talosta ja pukeutumisesta itse Fridaksi.

Tänään 31.lokakuuta me vietämme pyhäinpäivää. Muistelemme keskuudestamme poistuneita omaisia ja ystäviä vaikka viemällä kynttilöitä haudoille. Fridan kotimaassa Meksikossa vietetään puolestaan 1.-2.11. Kuolleiden päivää Día de Muertos tai Día de los Difuntos, joka nimestään huolimatta on iloisen riehakas juhlapäivä. Päivää suunnitellaan läpi vuoden kun mietitään tarkasti päivän tarjottavat ja myös koristeet läheisten haudoille. Oranssiset samettikukat koristavat juhlaa ja usein syödään myös sokerista valmistettuja pääkalloja. Haudoilla saatetaan viettää vaikka koko yö syöden, juoden ja tanssienkin.



lokakuuta 25, 2020

Kukkia kotiin - väriä ja iloa elämään


Olen aina pitänyt kukista sekä kotona maljakossa että omassa kesähuoneessani eli parvekkeella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen ottanut itselleni myös vakiintuneen tavan ostaa leikkokukkia niin, että niitä on maljakossa lähes aina. Kun edellinen kukkakimppu alkaa osoittaa kaikesta hoitamisestani ja veden vaihtamisesta huolimatta nuupahtamisen merkkejä nappaan jo kaupasta uuden kimpun kotiinviemiseksi kainaloon. Minulle leikkokukat ovat pientä arjen luksusta, josta haluan nauttia päivittäin. Kukat ovat myös tärkeä sisustuselementti meillä kotona. Ne tuovat väriä sisustukseen ja vaikuttavat myös oman mielen vireyteen. 





Minä olen leikkokukkien ostajana sekä pihistäjä että panostaja! Ostan kukkakimppuja sekä kukkakaupoista mutta myös marketeista. Kun aloitin nykyisen työni puolesta käydä Amsterdamissa säännöllisesti ihmettelin täällä blogissani miten Hollanissa vaikkapa tuikitavallisella huoltoasemalla on myynnissä kauniita kukkakimppuja mutta ei meillä Suomessa? Hollantilaisen kollegani mielestä oli täysin luonnollista ostaa anopille tai vaimolle samalla kukkia kun tankkaa auton. Ja nuo kukkabuketit bensiksellä eivät todellakaan olleet mitään nuhjuisia ja huonosti sitaistuja vaan todella kauniita kimppuja. 







Onneksi ihan kauniita sidottuja kukkakimppuja voi nykyään jo ostaa meiltä Suomestakin supermarketeista. Joskus on vain kätevää ostaa kukat samalla kauppareissulla kun kerää myös ruokaostokset kärryynsä. Meidän omassa K-Marketissa on normaalia laajempi kukkavalikoima koska kauppiaan vaimo on kukkakauppias. Myynnissä lähikaupassa on minusta hyvin erilaisia kimppuja kuin muissa vastaavissa marketeissa. Toki samojakin löytyy ja nämä erikoisemmat kimput menevätkin aina nopeimmin kaupaksi. Pitää osata olla paikalla oikeaan aikaan :)






Toisinaan voin napata mukaan marketista erilaisia kukkanippuja ja tehdä niistä kotona sitten oman kimpun. En vieläkään ole osallistunut millekään kukkien sidontakursseille joten minun kimppuni eivät missään tapauksessa ole mitään floristin työnäytteinä. Onneksi nykyään kukkakimput voivat olla runsaan reheviä ja rönsyileviäkin. Arvostan suunnattomasti floristien kädentaitoja ja silmää tehdä näyttäviä kimppuja. He ovat todellisia kauneuden loihtijoita! 

Olen tehnyt myös aikoinaan markettikimpuista erilaisia kukka-asetelmia oasis-kukkasienen avulla. Tästä voit kurkistaa vuoden 2013 postaukseen, jossa tehtiin gerberoista, neilikoista ja morsiushunnusta omaan kotiin matala kukka-asetelma. Jo silloin muuten haaveilin kukkakurssille osallistumisesta...  




Kun panostan kukkakimppuun suuntaan ehdottomasti kukkakauppaan, jossa jo itse liikkeeseen sisäänastuminen on uskomaton elämys. Runebergin Kukka (Runeberginkatu 59) Töölössä on paikka,  jossa jo liikkeen ulkopuolella tulee fiilis "tämä on kuin sadusta". Varsinkin jouluaikaan kaupan ikkunat ja ovenpielet ovat täynnä kaikkea uskomattoman kaunista. Ystävällinen ja ammatitaitoinen palvelu joka kerta sekä äärimmäisen laadukkaat tuotteet. Runebergin Kukan perinteet ulottuvat 110 vuoden taakse ja tästä voit lukea lisää liikkeen historista. 



Leikkokukkiani yritän myös hoitaa, jotta saisin ne kestämään maljakossa pidempään. On tärkeää laittaa kukat aina puhtaaseen maljakkoon. Kun vaihdat uudet kukat nuupahtaneiden tilalle muista pestä huolellisesti maljakko ensin. Jos laitat kukat likaiseen maljakkoon siellä muhineet mikrobit jatkavat kasvuaan uudessakin vedessä. Ennen kukkien asettamista maljakkoon tee kukkiin veitsellä uusi imupinta. Käytä nimenomaan veistä eikä saksia jotta teet imupinnan oikein. Karsi ylimääräiset lehdet kukkavarsista ettei niitä jää vedenalle meneviin osiin. 




Veden lämpötila maljakossa riippuu siitä minkälaisia kukkia laitat sinne. Pehmeävartisille kukille suositellaan haaleaa vettä, jota täytetään maljakkoon noin 1/3 sen korkeudesta. Puolikovavartiset voidaan laittaa hieman lämpimämpään veteen ja maljakon voi täyttää puolilleen. Kovavartiset kukat tarvitset lämmintä vettä ja voit täyttää maljakon yli puolenvälin. Ruusut sekä erilaiset oksat ovat kovavartisia. Jos kimpussasi on useita erilaisia kukkia yritän itse aina tehdä jonkilaisen kompromissin. Kukkaraikastetta käytän aina. Vesi pitää vaihtaa heti kun se näytää likaisen samealta ja samalla leikata uusi imupinta. 


Kun taas kohta alkaa sipulikasvien sesonki tässä pari vinkkiä niiden hoitamiseen. Tulppaani ja muut sipulikasvit ovat kovia juomareita, joten parhaiten ne saa säilymään hyvin vähäisessä määrässä kylmää vettä. Sipulikukille ei myöskään tarvitse leikata uutta imupintaa veitsellä vaan varret voi vain taittaa. Sipulikukat voi nostaa vaikka yöksi parvekkeelle niin ne säilyvät pidempään. Olen myös hyödyntänyt liian pitkiksi venähtäneitä tulppaneita laittamalla niitä kukinnan loppupuolella maljaan, jossa on vettä. Näin saa vaikka näyttävän pöytäkoristeen muuten pitkin pöydänpintaa makaavista tulppaaneista. 




Kesällä kerään myös luonnonkukkia maljakkoon ja teen niistä omia kukkakimppuja mieltymysteni mukaan. Luonnonkukkista kirjoittelin tänne blogiin 14.kesäkuuta kun vietettiin Luonnonkukkien päivää. Luonnonkukkien parhaat poiminta-ajat ovat aamu ja ilta, joista kannattaa pitää kiinni. Tarkemmin luonnonkukkien säilymisestä ja keräämisestä voit kurkistaa tuosta kesäkuun postauksesta. Nyt ei luonnonkukkia ole vähään aikaan saatavilla mutta luonnosta voi tuoda risuja, kaisloja ja heiniä maljakkoon "kuin kuivakukkia".



Kukkia voi toki laittaa vaikka yksittäisiin pulloihin tai korkeisiin laseihin tehden niistä sitten ryhmiä. Kukkia ei tarvitse olla kuin montaa jos ne ovat näyttäviä tai erikoisia. Alkukesästä ostin hauskoja jättilaukkoja meidän K-Marketista maljakkoon ilman mitään muuta. Toimivat hyvin!


Kuinka usein ostat leikkokukkia kotiin? 
Onko sinulla jotain suosikkikukkia? 
Mitä kukkaa et missään tapauksessa halua maljakkoosi? 
Mukavaa sunnuntaita! 


lokakuuta 24, 2020

Uudistunut Chronologiste-sarja antaa elinvoimaa hiuksille ja hiuspohjalle







 Kaupallinen yhteistyö Hiusmuotoilu Inochi/L'oreal Finland Oy

Puhutaanpa vaihteeksi hiuksista! Kesän kääntyminen syksyksi näkyy hiuksissa katkeiluna ja päänahkakin saattaa tuntua ikävän kuivalta auringon jälkeen. Elämän hetkisyys, epäsäännöllinen ruokailu ja vähäinen uni puhumattakaan vaikka koronapandemian aiheuttamasta stressistä saavat hiukset näyttämään elottomilta ja veltoilta. Yksi vuosikin on tullut taas lisää ikää hiusten kantajalle ihan huomaamatta. Joten ei siis ihme jos aamulla peilissä näkyy "bad hair day"!

Blogissa on useaan otteeseen jo hehkuteltu Kerastasen Chronologiste-sarjan kaviaarihoitoa, johon olen jäänyt koukkuun jo vuosia sitten. Kun viimeksi suuntasin lauantai aamuna kello 7 Hiusmuotoilu Inochiin Kaisun käsittelyyn koin todella mieluisan yllätyksen heti aamutuimaan. Kampaajakaisu kertoi, että Kerastasen Chronologiste-sarja on uudistunut. "Kérastase Chronologiste hoitaa intensiivisesti elottaman oloisia hiuksia, jotka kaipaavat vahvistusta ja korjaus. Korjaava hoito parantaa kaikkien hiustyyppien laatua ja tekee ihmeistä aina hiuspohjasta latvoihin saakka." Ja rakastamani kaviaari-hoitokin on edelleen mukana.











Chronologiste sarjassa kulmakivet kotihoitoon ovat edelleen kylvetä, hoida ja suojaa sekä lisäksi jatkaa kampaamossa tehtävä hoitava luksusrituaali kaviaarilla. Uusia tuotteitakin on tullut mukaan kaksi. Pré-Cleanse Régénérant on elinvoimaa antava ja puhdistava pre-shampoo, joka sisältää puuhiiltä, hyaluronihappoa, Ayssinea ja E-vitamiinia. Shampoo puhdistaa ja poistaa epäpuhtauksia hiuspohjan tasapainottamiseksi. 




Toinen uutuustuote Chronologiste-sarjassa on lämpösuihke Thermique Régénérant. Tuote antaa lämpösuojan jopa 230 asteeseen saakka ja auttaa myös pörröisyyttä vastaan. Lämpösuihke sisältää myös hyaluronihappoa, Abyssinea ja E-vitamiini. Jos haluat lukea tarkemmin mitä mystinen Abyssini on löydät tästä postauksestani tarkan selostuksen siitä. Lämpösuihke on ihan ehdoton tuote kun hiukset altistuvat kuumuudelle föönauksen ja mahdollisen kihartamisen aikana.




Minulle entuudestaan jo tuttu mutta nyt päivitetty shampookylpy Bain Régénérant on ihanan vaahtoava ja koostumukseltaan runsas. Tuote antaa hiuksilleni elinvoimaa tehden niitä ravitumman näköiset ja kosteutetut. Tuote sisältää myös hyarulonihappoa, Abyssinea ja E-vitamiinia. Shampookylpy todella poistaa epäpuhtaudet sekä hiuspohjasta että hiuksista. Koska omat hiukseni ovat pitkät teen kaksi pesua. Haluan, että hiukseni ovat varmasti puhtaat hikisten metsälenkkien jälkeen Minnien kanssa. 





Chronologiste sarjan hiusnaamio Masque Intense Régénérant ravitsee tehokkaasti antaen elinvoimaa hiuksille. Hiusnaamiolla on Chronologiste-sarjan tunnustuoksu, joka on hieno tuoksujen sekoitus sisältäen mm. teeruusua, vaaleita puulajeja ja myskiä. Itselleni on todella tärkeää, että tuotteen tuoksu miellyttää. Jotain tuotteita en ensimmäisen käyttökerran jälkeen ole voinut käyttää jos "tuoksussa on joku tökkinyt". Tuotteen tuoksu ei minusta saa koskaan olla liian voimakas vaan itselleni sopivat juuri tällaiset ylelliset mutta samalla hyvin aistilliset miedot tuoksut. Hiusnaamiossa on myös hyaluronihappoa, Abyssinia ja E-vitamiinia. 




Tuotesarjasta löytyy myös Sérum Universel -seerumi, joka on antaa elinvoimaa, kosteuttaa tehokkaasti hiuspohjaa ja hiusta. Seerumin ansioista hiuspohja tuntuu elinvoimaisemmalta ja miellyttävämmältä seuraavat 24 tuntia. Tuotetta riittää 1-3 painallusta, jotka hierotaan varovasti kosteisiin tai kuiviin hiuksiin. Tehokas seerumi auttaa myös estämään saastehiukkasten kiinnittymisen hiuspohjaan sekä hiuksiin. Seerumi on kapseloitu seerumihelmiin ja se sisältää myös sarjan muissakin tuotteissa olevia aineosia hyaluronihappoa, Abyssinea ja E-vitamiinia. Sain tuotetta hiuksiini kampaamokäynnin yhteydessä. 




Hiusmuotoilu Inochin aamun kohokohta oli ehdottomasti taas pesupaikan hämyssä tehty Ritual D'Execption kaviaarihoitoa. Kaisu valmisteli kaviaarihelmien Vital Concentrate Pearls ja naamion Masque sekoituksen. Helmet ovat biomimeettistä kaviaaria, joka on saanut inspiraationsa luonnollisesta kaviaarista ja se on siis kaviaarihelmien muodossa. Kun kaviaarihelmistä ja naamiosta tehty seos oli lastalla levitetty hiuspohjaan Kaisu jatkoi sen levittämistä pituuksiin. Hieronta tehostaa aineen vaikuttamista ja sehän on muutenkin aivan taivaallisen ihanaa. Minähän olen aina nukahtamaisillani pesupaikalle. Aineen annetaan vaikuttaa 5 minuuttia ja sitten se huuhdotaan pois. Kaviaarihoito tehdään vain kampaamossa. 




Tällä kertaa annoin Kaisun ainoastaan tasata otsatukkani ja seuraavaksi hiukset föönättiin sekä kiharrettiin vain kevyesti. Yleensä aina itse jossain vaiheessa saksin otsatukkaani kynsisaksilla kun menee hermo. Nyt olin malttanut mieleni :) Lopputulos tuntui ihanan ilmavalta mutta samalla ryhdikkäältä. Olen nyt jatkanut tutuilla mutta uudistuneilla Kérastasen Chronologiste tuotteilla kotona ja ollut erittäin tyytyväinen. Minulla on myös käytössä sarjan Huile de Parfum, joka on hiuksiani latistamaton hiusöljy. 




Kenelle Gronologiste-sarja sitten sopii? Chronologiste sopii niille, jotka haluavat monipuolisen hiusten ja hiuspohjan anti-age -ratkaisun tai niille, jotka etsivät ylellistä, aistillista kokemusta, hetken rentoutumista ja hyvinvointia kampaamossa. Chronologiste tuotteet sopivat kaikille hiustyypeille ja ne ovat hiuspohjalle, tyvelle, pituuksille ja latvoille vaikuttaen välittömästi ja syvältä. Chrologiste auttaa suojaamaan kuutta hiuspohjan ja hiusten näkyvää ikääntymisen merkkiä vastaan.

Marjon matkassa on jäänyt koukkuun sekä kaviaarihoitoon että 
Chrorologiste tuotteisiin joten vahva suositus.

Tuotteet saatu L'Oreal Finland Oy, kaviaarihoito Hiusmuotoilu Inochi.

lokakuuta 21, 2020

Jugendlinna metsän keskellä - Nummelan parantola



Seison lokakuisena sunnuntaina Salpausselän harjanteella Nurmijärven Röykän kylässä. Sääksjärvi välkehtii kirkkaassa auringonpaisteessa mäntymetsän takana ja ympärilläni on täysin hiljaista. Edes lintujen ääniä ei kuulu. Vedän keuhkoni täyteen raikasta syysilmaa ja tuijotan vain haltioituneen rakennusta edessäni. Varttia aiemmin olen joutunut jättämään autoni vajaan kilometrin päähän tien sulkevan puomin toiselle puolelle. Minnie tiukasti hihnassa olemme ohittaneet useita kylttejä "Ei tarpeetonta oleskelua. Alue valvottu." Mennessäni valvontakameran ohi katson siihen reippaasti lakkini lipan alta viestittäen "Aikeeni ovat rehelliset." 

Käveltyämme loivasti kohoavaa harjannetta ylöspäin saavumme aivan yhtäkkiä huikean jugendlinnan pihalle. Talo täynnä torneja, parvekkeita ja lukemattomia yksityiskohtia sijaitsee "keskellä ei mitään" täysin syrjäisellä metsätontilla. Tässä nyt jo suljetussa talossa ovat ensin majoittuneet "tubipotilaat" ja sen jälkeen talo on toiminut "hullujenhuoneena". Edessämme kohoaa vuosia sitten hylätty jugendhelmi Nummelan sanatorium. 
Nummelan sanatorium eli parantola on rakennettu 1903 Nurmijärven Röykän kylään. Jos me nyt 2020 taistelemme koronavirusta vastaan niin 1900-alussa tautia levittävä vihollinen oli tuberkuloosi bakteeri. "Tuberkuloosin historia ihmisen sairautena on luultavasti yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia. Jo noin 8000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua eläneiden ihmisten luiden jäännöksissä on voitu todeta selviä merkkejä selkärankatuberkuloosin aiheuttamista muutoksista. Ihmisen tuberkuloosin muodoista tärkein on ollut keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti." kirjoittaa lääkäri Arno Forsius, Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa artikkelissaan.

Myös tuberkuloosin nujertamisen kanssa tehtiin lujasti töitä ja oltiin jo melkein onnistumassa vuonna 1882. "Saksalainen lääkäri Robert Koch (1843–1910) keksi vuonna 1882 tuberkuloosin aiheuttajan, tuberkuloosibakteerin (Mycobacterium tuberculosis). Hän eristi siitä vuonna 1890 tuberkuliiniksi nimitetyn uutteen, josta toivottiin alkuvaiheessa hoitokeinoa tuberkuloosille, mutta toiveet osoittautuivat turhiksi. Sen sijaan tuberkuliinia voitiin käyttää tuberkuloositartunnan osoittamiseen eräin rajoituksin." Arno Forsius, Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa.


1900-luvun alusta oli ympäri Suomea rakennettu keuhkotautisairaaloita ja -parantoloita tuberkuloosiin sairastuneita varten. Parantola paikkojen valinnan tärkein kriteeri oli, että maaperän tuli olla hiekkaa tai soraa. Parantolan piti myös sijaita mahdollisimman korkealla paikalla havumetsän keskellä. Uskottiin, että kuiva, puhdas ja otsonipitoinen ilma parantaisi tuberkuloosin sairastuneet. Koska tuberkuloosiin ei ollut vielä keksitty lääkettä haluttiin sairastuneet myös eristää terveestä väestöstä. Sanatorium eli parantola on siksi tehty keskelle metsää eli kauas muusta asutuksesta.


Arkkitehti Magnus Schjerfbeck sai tehtäväkseen suunnitella Nummelan parantolan. Helene Schjerfbeckin veli Magnus teki urallaan etupäässä julkisia rakennuksia kouluja, sairaaloita ja kasarmeja. Mm. Tampereen yleinen sairaala (1848), Joensuun yleinen sairaala (1863), Helsingin Diakonissalaitoksen kaunis punatiilinen sairaalarakennus (1897), Pitkäniemen keskusmielisairaala Nokialla (1900) ja tämä Nummelan parantola Röykässä (1903) ovat Schjerfbeckin tuotantoa. 

Nummelan sanatorium oli kahden ensimmäisenä rakennetun laitoksen joukossa Suomessa. Nämä pioneerilaitokset olivat lääkäriseurojen perustamia kansanparantoloita. Nummelan parantola hankkeen takana oli Finska Läkaresällskapet ja he palkkasivat Schjerfbeckin tekemään suunnitelmia sairaalakokonaisuudesta. Arkkitehti matkusti osana suunnittelutyötä useisiin Euroopan maihin tutustumaan uuden laitostyypin ratkaisuihin ja uusimpaan kehitykseen keuhkotaudin hoidossa.  

Magnus Schjerfbeckin arkkitehdin työ ajoittuu kauteen, jota leimasi uusrenessanssi. Hänen 1900-luvun alussa suunnitellussa Nummelan parantolassa näkyy kuitenkin tyypillisiä jugendin piirteitä talon linnamaisessa yleisilmeessä sekä yksityiskohtien muotoilussa. Jugend tyyli (1890-1910) syntyi aikoinaan vastustamaan vanhoja tyylisuuntia kierrättäviä kertaustyylejä. Oltiin siirrytty uudelle vuosituhannelle ja jugend tarjosi jotain täysin uudenlaista, erilaista ja omaperäistä! Jugend rikkoi myös rajoja eri taiteenalojen välillä ja nähtiin, että ihmisen koko elinympäristö tuli taiteilijan ulottuville. 

Nummelan parantolan ulkomakuuhalleja potilaille ja niihin liittyvä asuintorni. 

Tuberkuloosin hoito pohjautui 1950-luvulle saakka raittiiseen ilmaan, hyvään ravintoon, lepoon ja sopivaan liikuntaan. Em. pyrittiin parantamaan yleiskuntoa ja lisäämään vastustuskykyä tautia vastaan. Lääkkeitä oli vain yskän hillitsemiseen, ruokahalun kohottamiseen ja kuumeeseen. Keuhkotauti pääsi leviämään väestön keskuudessa koska terveydenhuollon taso oli heikkoa ja asuinolosuhteet huonoja. Paljon ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, joissa asuttiin hyvin ahtaasti työväenasunnoissa. Ihmiset olivat myös tietämättömiä ja välinpitämättömiä sairauden tarttumisen sekä leviämisen suhteen. Ei siis ihme, että kouluissa, junissa, raitiovaunuissa jne. oli kylttejä "Spotta ej på golvet - Älä sylje lattialle." 


Em. lauseet kirjoitin Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantola käyntini jälkeen blogiin. Koska keuhkotautiin ei ollut parannnuskeinoa käytettiin hoitona potilaiden makuuttamista ulkoparvekkeilla. Kun lääkkeitä ei vielä oltu keksitty turvauduttiin raittiiseen ilmaan ja otsoniin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella kehitettiin ensimmäiset tuberkuloosibakteeriin tehoavat lääkkeet. 


Entinen lääkäritalo, jossa myöhemmin toimi osasto 4 potilaille. 
 
Paviljonkimainen päärakennus seisoo kaiken keskellä ja sen puistomaisesti järjestettyyn ympäristöön on sijoitettu myös muu sairaala-alueen rakennuskanta. Sanatoriumin ympärillä on henkilökunnan asuinrakennuksia ja erilaisia huoltotiloja, jotka muodostavat edelleen hyvin säilyneen 1900-luvun alkuvuosien laitoskokonaisuuden. Alueella on edelleen lääkärin asuintalo, palveluskunnan talo, konehuone- ja pesularakennus, jääkellari, pumppuasema ja puutarhamestarin talo. Useimmat taloista ovat peräisin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. 




Nummelan tarina keuhkotautiparantolana loppui kun Sääsjärven toiselle rannalle valmistui nykyaikaisempi ja tilavampi Kiljavan parantola 1936-1938. Uusi funktionalismia edustava arkkitehti Jussi Paatelan sairaalakokonaisuus on myös tutustumisen arvoinen paikka jossain vaiheessa. Tällä reissulla emme sinne ehtineet. Täytyy tehdä toinen matka tähän edelleenkin toiminnassa olevaan kuntoutussairaalaan. 


Nummelan parantola päätyi Helsingin kaupungin omistukseen 1950-luvun jälkipuoliskolla ja kaupunki sijoitti tiloihin psykiatrisen sairaalaan tai "B-mielisairaalan" kuten taloa silloin vielä kutsuttiin. Laitoksen nimeksi vaihtui Röykän sairaala. Röykän mielisairaalan toiminta loppui 1997 vuoden alussa ja siitä lähtien tämä upea jugendlinna sekä sitä ympäröivät rakennukset ovat olleet tyhjillään. Alueella on päärakennuksen lisäksi 19 muuta rakennusta. Osa taloista on uudempia, 70-80 -luvuilla tehtyjä mutta nämä sijaitsevat onneksi kauempana itse jugendlinnasta. 


Helsingin kaupunki on kaupitellut tätä jugendlinnaa alueineen monia vuosia. Toistaiseksi rakennusta ei ole saatu kaupaksi joten se on edelleen hylättynä jugendhelmenä metsän keskellä. Röykän sairaalaa ei Nurmijärven kunnan mukaan voida muuttaa asunnoiksi kuten tehtiin Nikkilän mielisairaalan kanssa Sipoossa. Alueen kaavaa pitäisi muuttaa, jotta talosta voisi tulla koti tulevaisuudessa halukkaille. Näen jo sielunisilmin kuinka upeita asuntoja tähän vanhaan jugendlinnaan saataisiin. 

Rakennuksessa on kuvattu jo 1970-luvun loppupuolella historiallisia jaksoja ruotsinkielisen TV-teatterin filmatisointiin runoilija Edith Södergranin elämästä Maa, jota ei ole. Södergran oli pitkään ennen Suomen itsenäistymistä Nummelan parantolassa potilaana keuhkotuberkuloosin takia. Talossa on sanottu myös kummittelevan mutta niin taitaa olla kaikissa hylätyissä rakennuksissa. Varmasti Nummelan parantolassa on tapahtunut vuosien kuluessa hyvinkin ikäviä asioita joten ehkä siellä kummitteleekin. Kauniina päivänä emme törmänneet aaveisiin. Talo toimi vähän aikaan vastaanottokeskuksena mutta nyt nyt se ammottaa pelkkää tyhjyyttään. 

Näin kaunis jugendlinna pitäisi ehdottomasti pelastaa ennenkuin se on liian myöhäistä. Vaikka kiinteistössä on ilmeisesti peruslämmöt päällä rapistuu se koko ajan ja on myös ilkivallalle alttiina. Puisiin rakennuksiin olikin jo kajottu jossain vaiheessa ja rikottu ikkunoitakin. Vaikka olin itsekin luvatta alueella minä vain ihailin ja ihmettelin miten kaunista joskus on osattu rakentaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä jugendlinnalle tapahtuu. Poistuimme alueella ja katsahdin jälleen valvontakameraan hyvästiksi!  






Template designed by Rainy Day