Taidekeräilijä Seppo Fräntin Hullu rakkaus -näyttely avasi taidekauteni "uudelleen"

Eilen oli historiallinen päivä! Uskaltauduin nimittäin piipahtamaan taidemuseossa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Katsoin kalenteristani, että edellinen taidevisiittini on ollut 26.helmikuuta. Ateneumissa vietettiin silloin Natalia Goncharovan värikylläisen näyttelyn kutsuvierasavajaisia. Maaliskuussa vain muutama viikko museokäyntini jälkeen kaikki Suomen museot suljettiin Valtioneuvoston päätöksellä koronapandemian takia. Taidemuseoiden suurkuluttajana siirryin pakon sanelemana nauttimaan taiteesta verkkoon. Löysin maailmalta itselleni uusia, upeita taidemuseoita, joissa vierailin omalta kotisohvaltani käsin virtuaalisesti. Silti jotain olennaista kokonaisvaltaisesta taide-elämyksestä jäi puuttumaan kun itse museoon ei päässyt sisälle.

Kuva: Museokortti.museot.fi

Kun pujahdin eilen sisälle Kiasman pyöröovesta tunsin jännän läikähtävän onnentunteen sisälläni. Minä olisin vihdoin taas taidemuseossa! Kiasma on ehdottomasti Suomen nykytaiteen ykkösmuseo, joka esittää, kerää ja tekee tunnetuksi nimenomaan nykytaidetta. Näyttelyiden lisäksi Kiasmassa järjestetään normaalisti myös esityksiä ja tapahtumia, jotka nyt korona-aika ovat rajatumpia. Yhdysvaltalaisen arkkitehti Steven Hollin suunnittelema Kiasma-rakennus on seissyt nykyisen Kansalaistorin laidalla jo vuodesta 1998. Jo rakennusvaiheessa museorakennus herätti paljon keskustelua ja mielipiteitä uudesta museosta. Nyt se on jo olennainen osa Helsingin kaupunkikuvaa ja soveltuu minusta erinomaisesti kaupunkikuvaan.

Loppuvuodesta 2017 taidekeräilijä Seppo Fränti lahjoitti mittavan nykytaiteen kokoelmansa Kiasmalle. Seppo Fränti nousi otsikkoihin tasan 20 vuotta sitten. Huhtikuussa 2000 pääsiäispäivänä raskaasti aseistautuneet Abu Sayyaf -islamistiterroristit kaappasivat ihmisiä Borneon edustalla sijaitsevalta Sipadain saarelta Itä-Maleasiassa. Siepattujen joukossa oli myös kaksi suomalaista, Seppo Fränti ja Risto Vahanen. Alkoi pitkä ja piinaava panttivankikriisi, jota muistan seuranneeni uutisten välityksellä. Lopulta 16.lokakuuta 2000 Libyan välittämät neuvottelut johtivat länsimaisten panttivankien vapauttamiseen. Fränti ja Vahanen pääsivät ehjin nahoin takaisin Suomeen. 

Seppo Fräntin taiteenkeräily oli alkanut jo 1970-luvulla. Kun nuori Fränti muutti Nurmosta Helsinkiin opiskelemaan hän tutustui lääkäri ja taiteenkerääjä Juhani Kirpilään (1931-1988). Kirpilä oli kerännyt jo tuolloin mittavan kokoelman taidetta itselleen ja keräilyinto tarttui myös Fräntiin. Seppo Fränti ryhtyi sijoittamaan osakkeisiin, joiden voitoilla hän aloitti oman taidekokoelmansa keräämisen. Taidekoti Kirpilä löytyy muuten osoitteesta Pohjois-Hesperiankatu 7 ja se on ehdottomasti myös vierailemisen arvoinen paikka. 

Jussi Goman, Seppo katselee kaukaista tähteä Baconin huoneessa, akryylia kankaalle 2019

Jolon traumaattisten tapahtumien jälkeen Seppo Fränti jätti päivätyönsä Helsingin Lastenlinnan sairaalan askarteluohjaajana ja keskittyi vain taiteeseen. Fräntin kotiin alkoi kertymään entistä enemmän nykytaidetta ja jossain lehtijutussa hän taisi todeta "ettei imurointikaan enää onnistu taulujen takia". Fräntin keräämiä tauluja näytti olevan hänen Kampin kodissaan ihan kaikkialle.

Henry Wuorila-Stenberg, Yön ritarit 2001 öljy (vas.) / 

Anna anteeksi Kim, 1999 öljy (oik.)

Muistan elävästi kevään 2016 kun Lapinlahden sairaalassa pidettin Fräntin Haava -näyttely. Osa Fräntin mittavasta kokoelmasta oli esillä silloin Lapinlahden tiloissa. Lehtijutuissa näkyneet taulut näyttivät niin kiinnostavilta, että ripustettuina ja näyttelyssä ne olisi ehdottomasti nähtävä. En valitettavasti ehtinyt koskaan katsomaan näyttelyä paikan päälle ja se harmitti minua paljon.

Haava -näyttelyn kävi katsomassa yli 5000 taiteesta kiinnostunutta. Seppo Fränti piti itse myös esittelykierroksia Lapinlahden näyttelyssään. Ystäväni, joka aikoinaan kävi katsomassa näyttelyn kertoi, että Fräntin kierroksen aikana muutama ihminen oli liikuttanut kyyneliin saakka Fräntin tavasta esillä ja kertoa keräämästään taiteesta. 

Henry Wuorela-Stenberg, Bodhisattva-vala 1998, alkydi, kangas, öljy

Jyrki Riekki, Olette verraton hyvä herra 2001, akryyli kankaalle

1. Jyrki Riekki, Laatuterveisiä Suomesta 2006, sekatekniikka kankaalle

2. Jyrki Riekki, Paha saapuu tätä tietä 2008, akryyli ja lasihelmet kankaalle

3. Heikki Marila, 1.Moos. 17:11, 2005, öljy kankaalle

Sami Havia, Vaahtokarkkiyliannostus 2012, akryyli ja öljypastelli

Seppo Fräntin Kiasmalle lahjoittama kokoelma on todella laaja. Lahjoituskokoelma käsittää noin 650 teosta eli paljon maalauksia mutta joukossa myös piirroksia ja grafiikkaa. Pääosin Fräntin lahjoitus sisältää kotimaista nykytaidetta hieman yli 100 taiteilijalta. Mukana on myös muutamien ulkomaalaisten nykytaiteijoiden töitä. 

Janne Räisänen, Systeeminjatke upoksissa 1995, öljy kankaalle

Samppa Törmälehto, Tunkeutuja 2010, akryyli kankaalle

Nyt Kiasmaan koottu Hullu rakkaus -näyttely esittelee noin 200 teosta eli vasta murto-osan laajasta kokonaisuudesta on nyt nähtävillä. Mukana näyttelyssä on paljon teoksia nuoremman polven taiteilijoita ja nimenomaan teoksia taiteilijoiden uran alkutaipaleelta. Fräntille taiteen keräilyssä myös ihmiset ovat tärkeitä ja heistä onkin tullut hänelle ystäviä. Hän on ollut auttamassa monia nuoria ja vastavalmistuneita alkuun urallaan.

Peetu Liesi, Konflikt no.1 2018, kollaasi: vesiväri, liitu, akryyli

Robin Lindqvist, 70 Shades of Green 2010, öljy kankaalle (takaseinä)

Olli Marttila, Mitä on olla ihminen,

Henna Jula, Juuret 2015, öljy kankaalle

Kiasman Hullu rakkaus -näyttely on minusta hyvin henkilökohtainen. Seppo Fränti on nimittänyt tauluja lapsikseen eli siksi tauluja ei esimerkiksi varastoitu minnekään vaan hän halusi säilyttää niitä asunnossaan. Teokset on hyvin värikkäitä ja todella kirkkailla väreillä maalattuja. Niiden tyyli on osittain ehkä ronskiakin maalausteknisesti mutta minä pidin monista töistä todella paljon. Joukossa on myös vähäeleisia teoksia, jotka puhuttelivat myös. Kiersin eilen näyttelyn pikaisesti mutta haluan käydä siellä vielä uudelleen fiilistelemässä.  

Tarmo Paunu, Paratiisi 2003, öljy kankaalle

Petri Hytönen, Unien kalastaja 2008, vesiväri pohjustetulle kankaalle, epoksihartsilakka

Jukka Korkeila, Sateentekijä 2005, akryyli paperille

Vierailu korona-ajan Kiasmassa tuntui turvalliselta. Ihmisiä näyttelytiloissa oli eilen iltapäivällä mutta turvavälit säilyivät hyvin. Itse näyttelytilat ovat todella korkeita ja avaria joten liikkuminen on helppoa eikä ihmisiin välttämättä edes törmännyt. Museokorttia vilauttamalla pääsee helposti sisälle. Mitään rintamerkkejä ei nyt jaeta vaan saatu kuitti toimii sisäänpääsyn todisteena. 

Naulakkoon tuskin kukaan jättää mitään nyt kesällä ja se onkin suljettu koronan takia. Jos jotain haluaa jättää lokeroihin niitä löytyy runsaasti naulakon molemmin puolin ja ne ovat veloituksetta käytössä. Hissejä kehotetaan välttämään ja hyvin Kiasmassa pärjää ilman hissiäkin. Videotilaan toivotaan menevän vain yhden perheen tai ryhmän ihmisiä samaan aikaan. 

Itse en vieraillut kahviossa mutta sekin näytti olevan auki ihan normaalisti. 

Henry Wuorela-Stenberg

Kim Somervuori, Taiteilijan omakuva nuorena hylkiönä 2014, kollaasi: kangas, spraymaali, ruostuneet spraypullot, kehys, rikkinäinen lasi, metalliverkko

Erik Creutziger, Maan syliin 2010, öljy kankaalle

Seppo Fräntin Hullu rakkaus -näyttely on avoinna 10.1.2021 saakka. Kesä-heinäkuussa ei Kiasmassa järjestetä ollenkaan opastettuja kierroksia mutta elokuusta eteenpäin niille voi osallistua (max 10 henkilöä). Myös taidepajat käynnistyvät elokuussa. Kiasman kävijämäärää voidaan myös tarvittaessa rajoittaa jos museoon pyrkii liikaa ihmisiä yhtä aikaa.

Suosittelen lämmöllä Hullu rakkaus -näyttelyä!